Radistit Raavuorella – kuinkas sitten kävikään?
Syysaamu valkeni utuisena, mutta lämpimänä. OH5J, OH5FP ja OH5YW saapuivat Elimäen Raavuorelle valmistautumaan taas yhteen perinneradiotapahtumaan. Kurjet huusivat jossain suolla ja leikkuupuimurin hyrinä kantautui Raavuorta ympääröivältä pellolta.
Vuorella sijaitsee teleoperaattorin maston lsäksi myös savikiekkorata, jonka lipputankoon hinasimme Windomin syöttöpisteen.
Jousipyssyllä ammuttiin männynlatvaan vielä 40:n dipolin ja 80/40 trappidipolin toiset päät.
Aurinko porotti nyt oikein tosissaan ja hiki valui. Voimakone sijoitettiin sopivaan maastopainanteeseen ja kone käyntiin.
Kahdeksallakympillä alkoi kuso kulkea, VREH ”Bertan” avainnusrele klonksutti tasaiseen tahtiin. Voimakone aiheutti pienoista kipinärutinaa bandille, mutta ei häiritsevästi.
Välillä nautittiin teetä ja vehnästä, sitten taas kusoiltiin. Antennianalysaattorilla mittailtiin antenneita ja nyt alkoi kuso kulkea myös neljälläkympillä ruotsalaisella Ra200 radiolla.
Kevyt kenttälounas, rokkaa ja vanikkaa ja sitten Bertta poksahti.
Rele toimi mutta tehoa ei tullut ulos ollenkaan.
Ra200:lla kusoilu jatkui neljälläkympillä, pohjois-Suomeen ja ruotsiin oli hyvä keli.
Bandilla alkoi pienoinen rätinä, ukkosta ilmassa. Eikä aikaakaan kun mustat ukkospilvet vyöryivät ylitsemme, salama leimusivat ja vettä satoi kuin saavista kaataen.
Emme uskaltaneet enää kusoilla, antennikaapelit iskivät sinistä kipunaa.
Pillit pussiin, antennin kerälle ja kotia kohti. Ensi vuonna taas uudestaan.