Galleria

Esittely

Galleriassa on esillä vain muutama kutakin vuosikymmentä tai radiotyyppiä edustava radio: kidekoneet, 1920 -luvun, 1930 -luvun, 1940 -luvun, 1950 -luvun ja 1960 -luvun radiot sekä kaappiradiot ja sotilasradiot. Jokaisesta laitteesta on kuva, jota klikkaamalla voidaan saada suurennettu kuva. Radion luettelointitiedot saadaan näkyviin klikkaamalla kuvan alla olevaa tekstiä ”luettelointitiedot”. Valitettavasti luettelointitietojen luettavuus on heikohko, jos selain ei salli riittävän suurta kuvaa tai kuvan suurentamista.

Kaikkien radioiden kuvat ja luettelointitiedot siirretään verkkoon vuoden 2016 aikana. Verkkoon siirrettävän tietokannan avaintietueen rakenne on sovittu yhdessä muiden radiomuseoiden kanssa keväällä 2014 pidetyssä kokouksessa.

Malli esineluettelosta löytyy linkistä:
Esineluettelo  (http://putkiradiomuseo.fi/luettelot/Esineluettelo01052016.htm)

Kidekoneet

Kidekoneet ovat radiovastaanottimia, jotka eivät tarvitse sähköä toimiakseen. Ne ottavat tarvitsemansa tehon antenniin tulevista radioaalloista. Tästä syystä kidekoneella voidaan kuunnella radiolähetyksiä vain korvakuulokkeiden kanssa, sillä radioaalloista saatu teho ei riitä kaiuttimella kuunteluun. Parhaimpiin kidekoneisiin voitiin liittää jopa kolmet kuulokkeet.

Radiot 1920-luku

1920-luvulla radioputket tulivat radioihin vahvistamaan radioaaltojen välittämää energiaa. Tämä samalla tarkoitti sitä, että tarvittiin ulkoinen virtalähde joko paristot tai verkkovirta. Radioiden varusteeksi tulvat kauniisti muotoillut ulkoiset kovaääniset.

Erilliset kaiuttimet

Ensimmäisissä putkiradioissa ei ollut sisäisiä kaiuttimia. Ulkoiset kaiuttimet muotoiltiin näyttäväksi osaksi huoneen kalustoa.

Radiot 1930-luku

1930-luvulla radioiden ulkonäkö tuli yhdeksi keskeiseksi tekijäksi valittaessa perheelle radiovastaanotinta. Jokaisella radiovalmistajalla oli oma tyylinsä, josta ensi silmäyksellä usein selvisi valmistaja. Radio oli usein keskeinen osa kodin olohuoneen kalustusta.

Radiot 1940-luku

Sodan jälkeen kotimainen radioteollisuus oli merkittävä toimija. Sotien aikana jouduttiin kehittämään kotimaista radioteollisuutta, koska ulkomaisia radioita armeijan käyttöön oli vaikea saada. 1940-luvun lopulla alkoi kotimaisen radioteollisuuden kukoistus, kun vihdoin alettiin saada riittävästi komponentteja ulkoa.

Radiot 1950-luku

1950-luvun alussa valmistetut radiot olivat vielä pitkillä, keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla, ns. AM-alueilla varustettuja. 1950-luvun alkupuolella Yleisradio aloitti ULA-lähetykset, ja ULA-alueella varustettujen vastaanottimien valmistus alkoi nopeasti. Koska ULA-lähetteen äänenlaatu oli huomattavasti parempi ja häiriöttömämpi kuin perinteisen AM-lähetteen, radioiden tehoa ja kaiutinjärjestelmiä paranneltiin.  Myös kannettavat radiot tulivat muotiin, ensin putkiradioina.

Radiot 1960-luku

1960-luvulla tulivat transistoriradiot putkiradioiden rinnalle ja vähitellen syrjäyttivät ne. Myös televisio tuli kuvaan mukaan. Ensimmäiset TV-koelähetykset Suomessa lähetettiin jo v. 1955 ja YLE aloitti säännölliset TV-lähetykset v. 1958. Kaksikanavaista eli stereoäänentoistoa kehiteltiin 1960-luvulla. Yleisradio aloitti stereolähetykset v. 1967. Stereoradioiden valmistus alkoi.

Kaappiradiot

1940- ja – 1950- luvuilla tulivat muotiin kaappiradiot, joissa varusteena oli ainakin levysoitin, mutta usein myös nauhuri. Ensimmäiset nauhurit olivat ns. teräslankamagnetofoneja, joissa ääni tallentui teräslangalle. Museon kokoelmissa löytyy mm. 1940-luvun alkupuolen kaappiradio, jonka asema-asteikolla on Äänislinnan asema merkittynä.

Sotilasradiot, partioradiot

Kyynel radion kehitys aloitettiin jo 1939. Se ei ehtinyt talvisotaan. Ensin valmistui Kyynel M4 (vain lähetin). Partioille kehitettiin Töpö vastaanotin, joka pian korvattiin Kyynel M7 vastaanottimella. Kuvassa yhdistettynä samaan koteloon M4/M7.  Venäläinen Sever radio oli käytössä venäläisillä desanteilla. Radiosta oli paristo-, tasavirta- sekä vaihtovirtaversiot (kuvassa). Severin hyppylaukussa oli tarvittavat varaosat, korjausvälineet ja ohjekirja.