KYYNEL M4

Kyyneleen malli M4 oli varsinainen tuotantomalli. Sen valmistus aloitettiin keväällä 1941, jolloin valmistettiin pienehkö sarja. Siinä käytettiin putkena Telefunkenin peltikuorista DDD11 pentodia. 
M4 oli pelkästään lähetin. Kaukopartion oli lähetettävä viestinsä "sokkona". Oli ilmeistä, että tällainen yksipuolinen viestiväline oli vain kehitysvaihe.
Eräässä kirjeessä, joka on päivätty 18.8.41 Lautkari ja Jalander valittivat kiireellisestä aikataulusta johtuvia puutteita mallissa M4 kapteeni Jääskeläiselle. He toteavat, että radioiden aaltokondensaattorit ovat tosi huonolaatuisia, merkkilamppua on vaikea saada paikoilleen ja koteloista oli löytynyt metallijauhoa, joka saattoi aiheuttaa vikaantumista.
M4 oli vesitiiviin rakenteensa puolesta erittäin kenttäkelpoinen. Kolmen, kierteillä ja tiivisteellä varustetun kannen alle oli vasemmanpuoleiseen sijoitettu hehkupari, keskimmäisen kannen alla oli bakeliitista valmistettu liitinkenttä, virtakaapeleita, antennia ja kuulokkeita varten. Koska näitä kansia oli tarpeen avata, ne varustettiin vielä kiinnitysketjuilla niiden tallessa pysymisen varmistamiseksi. Virtakytkintä ei ollut, vaan hehku kytkeytyi aina kun hehkupari pantiin paikoilleen. 120 V:n anodijännite kytkeytyi, kun anodiparistoliitin työnnettiin liitinkentän koskettimeen. Kolmannen eli oikeanpuoleisen kannen alla oli säätökondensaattorin nuppi asteikkoineen. Tätä kantta ei ollut lupa avata, eikä siinä näin ollen tarvittu kiinnitysketjuakaan. Toimintataajuus asetettiin oikeaksi jo tukikohdassa ja sen paikoillaan pysyminen varmistettiin ruuvilukituksella. Samassa yhteydessä antennin pituus säädettiin valittua toimintataajuutta vastaavaksi. Partion lähdettyä matkaan, pidettiin koeyhteys muutaman sadan metrin etäisyydeltä ja testattiin näin laitteen toimivuus ja vastaanottimien kuuntelutaajuus.

-taajuusalue    3500 kHz - 6000 kHz
-antenniteho    noin 0,5 W (0,5 W - 1,5 W)
-hehkuvirta    100 mA (1,5 V)
-anodivirta    15 mA (90 V)
-lähetinputki    DDD11