star.htm

SUOMALAISIA RADIOLAITTEITA

ASA 495 M PARISTOVASTAANOTIN ASA radiotehtaan logo

	ASA RADIO Oy:n perusti teollisuusneuvos Arvo Sakrelius, jonka nimestä myös yhtiö juonsi nimensä. Sakrelius syntyi Turussa 23.12.1898. Jo kouluvuosinaan hän oli kovin kiinnostunut fysiikasta ja sähköopista. 17 -vuotiaana Arvo suoritti sähköasentajan tutkinnon Viipurissa palaten sen jälkeen takaisin Turkuun. Ensimmäinen työpaikka oli eräässä sähköliikkeessä. Liekö turkulainen radiopioneeri Leo Lindell ollut Arvo Sakreliuksen innoittaja, kun hän rakensi ensimmäisen paristovastaanottimensa 1922. Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Lindell oli suorittanut maamme ensimmäisen radiolähetyksen Turussa. Aluksi Arvon tekemät radiot löysivät tiensä tuttaville ja sitten pian myyntiinkin. Vuonna 1927 hän jätti Turun maistraatille elinkeinoilmoituksen radio-osien kaupasta ja radioiden valmistuksesta. Tästä kipinästä kehkeytyi ehkä kaikkein merkittävimmän suomalaisen radiotehtaan aikakausi. Hyppäämme nyt ajassa vuosikymmeniä eteenpäin ja tutustumme vuonna 1950 julkistettuun paristovastaanottimeen.
	ASA 495 M oli 4-putkinen, erittäin herkkä matkaradiomallinen super paristovastaanotin, jonka virrankulutus oli sangen pieni. Sen anodivirta oli vain 8,8 mA. Putkien tyypit olivat: DK 21, DAC 21, DF 21 ja DK 21. Virtalähteenä käytettiin paristoja, jotka sijoitettiin koneen sisälle. Anodivirtalähteenä oli 95 V:n anodiparisto, mallimerkintä A-95 (Airam), hehkuvirtalähteenä rinnan kaksi 1,5 V:n paria, mallimerkintä Hp 6-1,5 V (Airam). Käyttöohjeessa kehotettiin paristojen kunnon pitämiseksi mahdollisimman hyvinä, säilyttämään vastaanotinta käytön väliajoilla viileässä ja kuivassa paikassa. Muussa tapauksessa hajoamiskaasut saattaisivat pahimmillaan vahingoittaa radiota.
	Vastaanotin oli sikäli erikoistyyppinen paristovastaanotin, että sen koteloon oli keski- pitkäaaltoalueille sijoitettu kehäantenni. Lähetystä voitiin kuunnella tämän ansiosta kannettaessakin, kun ulkoantenni ja maajohdo eivät olleet tarpeellisia. Lyhytaaltoalueella antennia suositeltiin kuitenkin käytettäväksi. Sellaiseksi riitti muutaman metrin pituinen johdonpätkä, joka voitiin liittää vastaanottimen takalevyssä oliviin antenni- ja maakoskettimiin. Mutta kuuluvuuden maksimoimiseksi, suositeltiin antennin ja maajohdon käyttöä kaikillakin aaltoalueilla. Veneessä oltaessa maajohdoksi riitti metrin pituinen lanka vedessä. Jos radion omaa kehäantennia kuitenkin käytettäisiin, kuuluvuus olisi paras, jos kehä käännetään tiettyyn asentoon lähetysasemaan nähden. Paras suunta oli löydetty, kun kuuluvaisuus oli mahdollisimman voimakas.
	Sodan jälkeinen radiovalmistus elpyi kovasta kysynnästä huolimatta Suomessa ja muuallakin maailmassa varsin hitaasti. Vaikka ASA-radioiden komponenteista oli vain noin 10 % tuontitavaraa, olivat ne kuitenkin valuuttapulasta johtuen tuontilisenssien alaisia ja niiden ja varsinkin radioputkien saatavuus oli heikkoa. Myöskään kotimaista raaka-aineita ei ollut riittävästi tarjolla sotakorvausten niellessä niistä valtaosan. Sodan jälkeen enemmän tai vähemmän toimintakykyisten ulkomaisten putkitehtaitten tuotantokapasiteetti kului sotilasmateriaalin uudistamiseen, jonka jälkeen siviilisektorit vasta saivat osansa. Orastavan noususuhdanteen tyrehdytti uudelleen 50-luvun alussa alkanut Korean sota. Toisaalta myös voimakkaasti laukannut inflaatio ja talouden epävakaisuus hillitsi kansalaisten ostohalukkuutta. ASA 495 M oli kuitenkin ensimmäinen kannettavaan käyttöön tarkoitettu putkimatkaradio sitten sodan alkamisen. Se voitti ensiesittelyssään vuoden 1950 suurmessuilla yhden viidestä ASA-tuotteille myönnetystä kultamitalista. Radio valmistui siis hyvissä ajoin ennen Helsingissä vuonna 1952 pidettäviä Olympialaisia. Sen myyntihinta vuonna 1950 oli 19 500 mk, joka vastaa nykyrahassa noin 550 euroa.
	Radion rakenne kuvastaa pulakautta. Koneiston kehikko on ohuehkoa höylälautaa ja etu- ja takalevy 4 mm vaneria. Puun päälle on liimattu vaalean ruskea muovinen "vakstuuki-kangas". Aukkojen reunat on viimeistelty messinkisin reikäniitein. Etupuolella on muovinen ritilä, jonka alaosassa on silkkipainettu lasilevy- asteikko asemamerkinnöin kolmelle eri aaltoalueelle. Vastaanottimen käyttöohje oli painettuna takalevyn sisäpuolelle.

Takaisin pääsivulle