Eräs toisen maailmansodan kuuluisimmista kaukopartioradioista oli venäläinen SEVER. Sitä käyttivät pääasiallisesti laskuvarjodesantit, joita koulutettiin Neuvostoliitossa erilaisia tiedustelu- ja hävitystehtäviä tai poliittista kiihotusta varten. Heidän joukkonsa oli kirjavaa; monet olivat aatteen läpitunkemia kommunisteja, toiset taas seikkailijoita. Joukossa oli toki myös hyvin koulutettuja ammattisotilaita, jotka hallitsivat sodan keinot laidasta laitaan.
|
Suomessa pidätettiin sotien aikana hieman yli 700 desanttia. Heillä oli aseistuksenaan pistooli tai konepistooli, tuholaistoimintaa varten räjähteitä ja viestiyhteyksiä varten radio. He liikkuivat tavallisesti kolmen ryhmissä, kahden urkkiessa ja yhden hoitaessa yhteyksiä tukikohtaan. Radistien suojelemiseksi heillä oli lupa vain pakottavissa tilanteissa taistella. Desanttien osa oli yleensä julma. Suurin osa pidätettiin heti maahan laskeutumisen jälkeen. Mikäli desantti ei pidätettäessä esiintynyt armeijansa asepuvuissa tai tunnuksissa, tuomio oli yleensä kuolema. Radiolaitteet, joita desantit eivät ehtineet tuhota, otettiin sotasaaliiksi. Arvellaan, että Suomeen saatiin sodan aikana noin 60 Severi-asemaa. Niistä lienee nykypolville säilynyt noin tusina. Suurin osa Severeistä on yksityisten henkilöiden omistuksessa, mutta pari hyvin säilynyttä ja täydellisesti varustettua laitteistoa löytyy myös Riihimäen viestimuseosta.
|
Severin suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1939 kun Moskovan sähköteknillisen viestiliikenneinstituutin opiskelija
Boris Mihalin päätti suunnitella aikansa pienimmän radioaseman, jota napapiirin asukkaiden ja geologien olisi helppo käyttää
missä ja milloin tahansa. Työn valvojana toiminut professori B.P. Asejev asetti lisäksi ehdon, että laitteen tulisi soveltua myös sotilaskäyttöön.
Radioasema sai nimekseen OMEGA. Sodan alkamisen jälkeen radioasemalle syntyi tarvetta ja sen teollinen valmistaminen
aloitettiin Leningradissa. Nimekseen se sai SEVER "Pohjoinen".
Severin valmistaminen piiritetyssä ja nälkää näkevässä Leningradissa vaati todellista sitkeyttä. Valmistuksesta vastasi Kozitskovin tehdas 1941 alkaen. Piirityksen päättyessä Severien tuotanto oli jo noin 2000 laitetta kuukaudessa. Laitteen pääteputki oli alkujaan amerikkalainen mutta sekin korvattiin venäläisellä. Putkispesialisti löytyi etulinjan juoksuhaudasta.
Boris.A. Mihalin jatkoi sodan jälkeenkin työtään sotilasviestiliikenteen suunnittelijana. Hän
sai työstään 11
kunniamerkkiä. Boris Andrejevits kuoli vakavaan sairauteen vuonna 1967.
SEVERIN TEKNILLISET TIEDOT
Laitteen tyyppi: Lähetin - vastaanotin, erillisinä samassa kotelossa. Putket: Yhteensä kolme, jotka toimivat vuorotellen lähetin- ja
vastaanotinkäytössä. Lähetelaji: CW eli sähkötys Lähetysteho: n. 1,5 - 2 W
Taajuusalue TX: 3,4 - 6,25 MHz (sarja 1), 2,68 - 4,84 MHz ja 3,41 - 6,24 MHz (sarja 2)
Taajuusalue RX: 3,5 - 6,8 MHz ja 6,5 - 12,0 MHz (sarja 1). Taajuusalue yksilöllinen, koska pohjaviritystrimmereitä
ei ole ,2,1 - 4,18 MHz ja 3,75 - 7,32 MHz (sarja 2). Taajuuden asetus: VFO tai kide. Taajuuden asettelussa käytettiin viritystaulukkoa, koska asteikkoa ei oltu
kalibroitu näyttämään suoraan taajuutta. Lähetin ja vastaanotin voitiin virittää eri taajuuksille.
Radion koko: s120 mm x k155 mm x l215 mm Paino: n. 3 kg Kantolaukun koko: s150 mm x k300 mm x l280 mm
Kantolaukun materiaali: Vihreäksi värjättyä palttinakangasta, sisäpuoli kumitettu
Paristot: anodiparistot ; 4 kpl 60 V/ 0,45 Ah, kuivaparistot, hehkuparistot; 2 kpl 1,5 V/ 29 Ah, kuivaparistot
Virrankulutus: hehkuvirta noin 250 mA, josta pääteputki yksin kulutti noin 130 mA. Anodivirta vastaanotossa
noin 16 - 17 mA. Lähetyksellä noin 13 mA Paristolaukku: Ei tarkempaa tietoa, mutta ilmeisesti rakenteeltaan samankaltainen kuin hyppylaukku
Valmistusmäärä: noin 20 000 laitetta (arvio) Valmistuspaikka: Leningradissa, saksalaispiirityksen aikana.
Sever sarjan 1 ja 2 erot
Sever 2 sarjan laitteet ovat muuten identtisiä sarjan 1 laitteiden kanssa mutta sarjan 2 lähetin toimii laajemmalla taajuusalueella.
Tätä varten lähettimen kaksikkosäätökondensaattorin akseli on varustettu epäkeskopyörillä, jotka kytkevät kytkinlamellien
välityksellä pohjavirityskondensaattorit ja -trimmerit säätökondensaattorien rinnalle.
Vaikutus taajuusalueeseen on edellä teknillisissä tiedoissa esitetyn kaltainen.
SEVERIN VARUSTEISTA
Sever matkalaukussa:
Tällä hetkellä Suomesta on tiedossa on yhteensä noin
tusina Severeitä. Näistä yksi (nro 63-28) on allekirjoittaneen omistuksessa, yksi (nro 4-26)
TV 2:n rekvisiittavarastossa (sijainti tällä hetkellä tuntematon), kolme Riihimäen viestimuseossa (mm nro 30-22).
Tiettävästi viimeinen Sever
poistettiin vuonna 1972 Lylyn viestivarikolta ja se on juuri tuo TV 2:n omistama laite. On kuitenkin todennäköistä, että muitakin
Severeitä on säilynyt.
Riihimäen laitteet lienevät tällä hetkellä varusteiltaan täydellisimmät. Ne on pakattu varusteineen siviilimallisiin, kooltaan noin s 360 mm x l 520 mm x k 135 mm matkalaukkuihin. Matkalaukun kannessa on koneella Viestivarikolla 20.8. 1951 konekirjoitettu lappu, jossa on luettelo matkalaukun sisällöstä:
VRHV No: 30 - 22
1 kpl Asema putkineen
1 kpl Kuulokkeet
1 kpl Sähkötysavain
3 kpl Ohjauskiteitä
2 kpl Antenneja 24 m ja 12 m
2 kpl Vastapainoja 12 m ja 3 m
1 kpl Heittonaru kelalla
1 kpl Heittopaino
1 kpl Virityskäyrä
Severit saivat Suomessa tyyppimerkinnän VRHV.
On varsin todennäköistä, että nämä hyppylaukuissaan olevat radiot on pakattu vasta Suomessa matkalaukkuihin.
Matkalaukun materiaali muistuttaa suuresti Kyynel-radion pahvilaukkua. Niitä valmisti Tampereella Pahvinjalostus Oy.
Myös desantit ovat käyttäneet tavallisia matkalaukkuja kuljettaessaan radioitaan siviilikeskuksissa, koska hyppylaukku
sellaisenaan olisi ollut
liian huomiota herättävä. Joidenkin desanttien tiedetään paljastuneen, kun heidän kuljettamansa matkalaukku onkin
rutiinitarkastuksessa sisältänyt Severin. Riihimäen viestimuseossa esillä oleva Sever on yksi näistä.
Aseman varaputkisarja on ollut seuraava: 2 kpl 2K2M ja 1 kpl CB 244 (myös tyyppimerkinnällä 24) pääteputkea eli kaikkia tarvittavia putkia yksi kutakin. Lisäksi antennivirityksen merkkilamppuja 2,5 V/ 0,06 A oli kolme. Hyppylaukussa oli myös joitakin työkaluja pienempiä korjauksia varten.
Riihimäellä olevan laitteen ruskeat, bakeliittikuoriset kiteet ovat säilyneet. Ne ovat halkaisijaltaan 35 mm leveitä ja korkeudeltaan 20 mm nappimaisia, yläreunastaan pyöristettyjä lieriöitä. Liitinkontaktit ovat pohjassa. Niiden päälle on kaiverrettu aallonpituutta vastaavat merkinnät 1) 71,79 m ( 4178 kHz ) , 2) 63,63 m ( 4715 kHz ) ja 3) 57,69 m ( 5200 kHz ). Kidekotelon sisällä olevan kiteen levy lienee halkaisijaltaan noin 25 mm kokoinen. Tällaisen kiteen kestämä kidevirta on varsin suuri jopa 50 - 100 mA luokkaa.
Antennit vastapainoineen on kelattu vanerikelalle ja sidottu nahkahihnalla. Antennilanka on monisäikeistä tekstiilipäällysteistä johtoa. Antennilankojen pituudet eri aaltoalueilla ovat seuraavat: alueella 2,68 - 4,84 MHz, 24 m koskettimessa A1, vastapaino 12 m koskettimessa A3. Tätä suuremmilla taajuuksilla antenni 12 m koskettimessa A2 ja vastapaino 3 m koskettimessa A3.
Severien numerointi on stanssattu vasta Suomessa. Omassa laitteessani stanssattujen numeroiden vieressä olevat lyijykynällä kirjoitetut numerot ovat ilmeisesti tehty stanssaajalle muistinumeroiksi ja niiden viereen stanssaukset on sitten lyöty. Numerointi vastaa desanttien kuulusteluraporttien numerointia. Mitään erityisempää loogisuutta ei numeroinnille voi näiden kolmen esimerkkilaitteen perusteella löytää. Ilmeisesti se on jonkinlainen juokseva diariointi-tapa.
Laitteen kuulokkeet ovat olleet tavanomaiset sankamalliset ja korkeaohmiset ( n. 300 ohmia) kuulokkeet. Kuulokeliitin edustaa pistokejaoltaan tavanomaista mallia ja onkin luultavaa, että kuulokkeita on voitu vaihdella. Sähkötysavain ollut hyvin pienikokoinen, mustalla bakeliitilla koteloitu malli.
Hyppylaukku
Venäläinen
Sever-asema alkuperäisessä hyppylaukussaan.
Severin hyppylaukku on kooltaan k 300 mm x l 280 mm x s 150 mm. Sen materiaali on karkeakudoksista, ulkopinnaltaan vihreäksi värjättyä ja sisäpuoleltaan kumitettua palttinakangasta. Laukku on varustettu olkahihnalla ja vyöhön sopivalla kantolenkillä. Laukun alapohjan sisäpuolella on vanerilevy, jossa on naulattuna Severin pohjassa olevien jalaksien ulkoreunoja myötäilevät vaneririmat. Vanerissa on kiinnitettynä myös Severin alumiinista valmistetun suojakannen (ks. kuva matkalaukusta) saranat. Laukkussa on kangasväliseinä. Väliseinään on neulottu taskut työkaluja ja varaputkia varten. Laukun sulkeminen tapahtuu viidellä läpällä ja hihnoilla varustetulla kansiläpällä.
Paristot
Severin paristolaukku oli erillinen n. 6 kg painava pakkaus. Sen materiaali oli samanlaista palttinakangasta kuin hyppylaukku. Paristot kytkettiin Severiin 75 cm pitkällä punotulla kaapelilla. Kaapelin päässä oli bakeliittivalmisteinen jakorasia, jossa oli kuusi naparuuvia. Näistä haarautui edelleen kuusi noin 30 cm pitkää johdinta, jotka kytkettiin paristoihin.
Anodipariston muodostivat neljä 60 V:n paristoa. Niiden tyyppimerkintä oli -60, 0,45 ( BAS-60, 0.45 Ah) ja hehkupareina kaksi kappaletta 1,5 V pareja (29 Ah, 1,5 V).
Jos paristoista oli puutetta, voitiin käyttää myös kolmea 180 V anodiparia, oikosulkemalla jakorasian 180 V:n ja 240 V:n valiset naparuuvit.
Paristojen täydennys oli ainainen ongelma. Yleensä niitä saatiin joko laskuvarjopudotuksina tai niitä hankittiin tarpeen pakottaessa yhteisyöhalukkailta siviilihenkilöiltä.
VERKKOKÄYTTÖINEN SEVER
Severiä valmistettiin myös verkkokäyttöisenä mallina. Tämän Sever-tyypin kytkentäkaavio on esitetty sarjan 1 ja 2
kytkentäkaavioiden yhteydessä. Laite on ollut ulkonäöltään samanlainen, mutta siinä on käytetty
hieman eri tyyppisiä, metallikuorisia
putkia. Myös kytkennässä on erilaisista putkista johtuen muutoksia, lähinnä jännitteiden syötön ja
komponenttiarvojen suhteen. Todennäköisesti laite on ollut myös jonkin verran
isompi lähetysteholtaan, koska anodi- ja
hilajännitteet ovat olleet suurempia. Muuten taajuusalue ym. ominaisuudet ovat
vastaavat sarjan 1 ja 2 laitteisiin verrattuna. Virtalähteessä tasasuuntaus on
tehty kahdella koaaltotasasuuntaajaksi kytketyllä kaksoistriodilla. Muuntajan ensiöpuolella on valintakytkimet
erilaisia verkkojännitteitä varten. Virtalähteen erilaiset jännitteet on
tehty vastuksien muodostamilla jännitteen jakajilla. Kytkentä
on kömpelö ja vaarallinenkin, koska anodijännitteellä on galvaaninen yhteys suoraan muuntajan ensiöpuolelle.
Leikkisesti sitä nimitettiin Suomessa "Desantin tappajaksi". (Esko
Jokisen kommentti)
SEVERIN VIRITTÄMINEN
Haluttua taajuutta vastaavat asteikkolukemat katsotaan viritystaulukosta. Hehkujännitteen Filament-potentiometri
käännetään ääriasentoonsa vastapäivään. Lähetys-vastaanotto kytkin käännetään asentoon Receiv. ja säädetään
Filament-potentiometriä niin, että mittarin näyttämä on 2,0 V. Transm-asennossa hehkujännite asettuu arvoon 2,1 - 2,15 V.
Anodijännite vaihtelee paristojen kunnosta riippuen välillä min 145 V normaali 185 V. Painettaessa avainta ja samalla
variometrin nuppia kääntelemällä virityslamppu osoittaa minimikirkkautta antennin virittyessä. Painettaessa viritysnappia
lamppu palaa maksimikirkkaudellaan.
SEVER MAAILMALLA
Toisen maailmansodan aikana Severeitä joutui saksalaisten saaliiksi noin 1000 kpl. Ne annettiin yleensä rintamajoukkojen käyttöön. Näistä säilyneistä kappaleista ei tällä hetkellä ole vielä tietoa. Norjassa Severistä on kirjoitettu ainakin yksi artikkeli sikäläisen radiohistoriallisen seuran äänenkannattajassa "Hello Hello-lehdessä". Artikkelin mukaan Neuvostoliitossa koulutetut kommunistidesantit vakoilivat saksalaisten sotavoimien ja laivaston liikkeitä Norjan pohjoisosissa. Heidän vasta-asemansa olivat sijainneet yleensä Murmanskin alueella. Toiminta oli tärkeää myös liittoutuneitten kannalta, sillä he toimittivat laivasaattueilla runsaasti sotamateriaalia Neuvostoliittoon. Venäläismieliset partisaanit eivät tiettävästi kuitenkaan olleet erityisemmin yhteistoiminnassa tavallisen norjalaisen siviiliväestön tai vastarintaliikkeen kanssa. He toimivat itsenäisesti ja salassa, välttäen taistelukosketusta saksalaisiin. Heidän tyypillisiä lymypaikkojaan olivat kallioluolat ja korsut. Huoltonsa neuvosto-desantit saivat laskuvarjopudotuksin tai paikallisilta kommunistimieliseltä siviileiltä. Mitkään liittoutuneiden vastarintajärjestöistä eivät tiettävästi olleet koskaan yhteistyössä heidän kanssaan.
Norjassa on säilynyt vain yksi laite. Se on sijoitettu näytteille Norges Hjemmefrontmuseum'iin Oslossa. Laite on melko huonokuntoinen. Siitä puuttuu mm. lähettimen aaltoalueen säätönuppi.
Norjan vastarintamuseon huonokuntoinen Sever.
Olen saanut ystävieni välityksellä petroskoilaisen
rouva L Markowin kommentin, joka kuuluu:
Kyllä se tämä sama on jolla mekin naputeltiin. Nimitys oli sama Sever, johon liittyi vielä BIS -
2. Voi olla,
että jollain tavalla erosivat toisistaan, jospa tämä oli viimeistellympi "Ratsi". Ja sama se siellä oli museossakin
( tarkoittaa Petroskoin partisaanimuseota ). Sääli ettei se museo enää toimi, mutta kai ne esineet on siirretty
toiseen museoon .
Rouva Markow sai sota-aikana desanttiradistin koulutuksen. Sota onneksi ehti loppua ennen kuin hän olisi joutunut rintamalle.
Suomalaiset lienevät saaneet sotasaaliina noin 60 laitetta. Näistä 40 jaettiin väliaikaisesti salaisen viestiliikenneverkon tarpeisiin sodan loppupuolella muiden jäädessä varastoon. Varastossa olleet Severit poistettiin romuhuutokaupassa 70-luvun alussa. Olisi mielenkiintoista tietää, onko muita yksilöitä säilynyt näiden muutamien tunnettujen kappaleiden lisäksi.
PS: Tein tämän kertomuksen jo vuosia sitten. Nyt vuonna 2008, uusia Severeitä ei ole tullut tietooni kuin parisen kappaletta. Valtaosa niistä lienee lopullisesti hävinneen.
Sivu päivitetty: 24.5.2008.AT
