SUOMALAISIA KAUKOPARTIORADIOITA
KYYNEL M10 X (VRHAI, P-12-24) 50-luvun asussaan.
![]() |
Tämä kaukopartioradio on Kyynel M10 X. Kuvan laite on peruskorjattu 50-luvulla. Alun perin radiota kuljetettiin pahvista valmistetussa laukussa, joka oli saman tyylisesti valmistettu kuin vanhat matkalaukut. Myöhemmin nämä sodassa rispaantuneet kotelot vaihdettiin peltisiin, kantohihnalla varustettuihin laatikoihin. Peltikotelossa on tilaa myös hehku- ja anodiparistolle, kuulokkeille, sähkötysavaimelle ja heittopainoille. |
![]() |
Peruskorjauksessa
radioihin vaihdettiin
kondensaattorit, vastukset ja osa johdotuksesta uusiin. Laitteen ominaisuudet säilyivät
ennallaan. Vastaanotin on kolmiputkinen suora. Putkina käytettiin Telefunkenin teräsputkia. Suurtaajuusasteessa DF 11, ilmaisimena DF 11 ja pientaajuusasteena DDD 11. Lähettimessä oli vuorovaiheiseksi kytketty Tungsramin DLL 21 kaksoispentodi. Monissa laitteissa saattaa olla edelleen stanssattuna M11(sarjanumero+X). Malli 11 (VRHAG) erosi 10-mallista siten, että päätepentodi oli kytketty rinnan ja hehkujännite oli 3 V. Peruskorjauksen yhteydessä pääteasteen kytkentä kuitenkin näyttää palautetun samanlaiseksi kun VRHAI:ssa. Vastaanottimen taajuusalue oli 3600 kHz - 4800 kHz ja lähettimen 3800 kHz - 4800 kHz. Lähettimen ulostuloteho noin 0,5 - 1 W. Anodijännite 105 - 120 V ja hehkujännite 1,5 V. |
![]() |
Korkeaohmiset (600 ohmia) kuulokkeet kiinnitettiin korville nahkahihnalla. Rakenteesta johtuen samanaikaisesti voitiin käyttää lakkia.
Insinööri Toivo Leiviskä valmisti käsityönä kiteet. Kide sijoitettiin laitteen sivussa olevaan pitimeen, joka näkyy edellisessä kuvassa pääteasteen kelan vasemmalla puolella. Kiteen sijoittamiseksi koneisto oli vedettävä ulos laatikosta. Mallimerkinnän perässä oleva X-kirjain tarkoittaa, että radiossa voitiin käyttää myös kidettä.
Kyyneleen sähkötysavain oli hyvin pienikokoinen. Avain voitiin kiinnittää käytön ajaksi peltikotelon kanteen paremman tukevuuden saavuttamiseksi. Kuvassa sähkötysavaimen päällä oleva suojakansi poistettu. |
![]() |
Radiossa käytettiin V-dipoliantennia. Sen
viiksien pituus oli 20 m. Antennissa ei ole syöttöjohtoa, vaan dipolin haarat kytkettiin
suoraan laitteen banaanikoskettimiin. Antenni viritettiin kunkin laitteen
mukana olevan virityskäyrästön mukaan katsomalla pystyasteikosta
työskentelytaajuus ja vaaka-asteikolta antennin pituusmerkki, josta
alkaen antenni päistään taitettiin kaksinkerroin. Tässä uudemmassa koteloversiossa antenni
heittonaruineen kierretään laatikon kannessa
olevaan kelaan. Kantokahvat pyörivät ympäri ja helpottivat kelaamista. Kotelo oli
maalattu tummanvihreällä kiiltävällä akryyli-maalilla. Kyyneleen yhteysväli on noin 150 - 500 km. |
Antero Tanninen 2003