Sodanaikaisia lentokoneradioita

MORANE SAULNIER HÄVITTÄJÄN R.I. 537 RADIOLAITTEET   

ms406-1.jpg (21118 bytes)

Morane Saulnier MS 406 oli Ranskalainen hävittäjälentokone. Sen tärkeimmät mitat olivat: kärkiväli 10,62 m, pituus 8,17 m, korkeus 3,26 m, paino 1940 kg, nopeus 377 km/h, lentomatka 840 km ja lakikorkeus 8500m. Sen keulalla rallatti 860 hv 12 sylinterinen Hispano-Suiza v-rivimoottori. Aseistuksena oli molemmissa siivissä ja moottorin v-lohkojen välissä 7,5 mm konekiväärit. Huonohkoa tulivoimaa lisättiin vaihtamalla keskimmäinen konekivääri 20 mm Hispano-Suiza tykiksi, joka vaihdettiin myöhemmin varmempitoimiseksi 12,7 mm konekivääriksi. Koneita saatiin ostettua ranskalaisilta talvisotaan 30 kpl ja myöhemmin saksalaisten sotasaalisvarikolta vielä 57 kpl vuosina 40-42. Vuosina 44-45 40 kpl koneista vaihdettiin venäläinen Klimov M-105 P moottori. Näitä muunnoksia nimitettiin "Mörkö-Moraneiksi". Radiolaitteena oli R.I 537. Osaan koneista asennettiin myöhemmin saksalainen FUG 7A. Sodan jälkeen kokeiltiin myös kotimaista VYHI-radiota.

Koneesta oli käytössä myös muunnos MS 410, joka erosi 406 mallista mm siinä, että rumpulippaiden tilalle oli vaihdettu patruunavyöt.

 

etup_1_pi.jpg (12885 bytes) Kuvan laite on Moranen R.I 537 radiovastaanotin. Siinä on vain kaksi säädintä. Isommalla valittiin vastaanottotaajuus ja pienempi on kuulokkeiden äänenvoimakkuuden säätö. Viisi vastaanottotaajuutta voitiin esivirittää paikoilleen asettamalla alemman kiekon ympäri luistavat liu' ut oikeisiin kohtiin asteikolla. Nuppia kierrettäessä ylempään kiertonuppiin kiinnitetyt jousitoimiset nastat loksahtivat tietyn liu´ un reikiin, kukin omaansa lukiten halutun taajuuden. Nastat eroteltiin sijoittamalla parittomat numerot toiselle ja parilliset nupin eri puolille. Mekanismilla oli monta etua, taajuuksia ei tarvinnut muistaa, ne voitiin vaihtaa ilmoittamalla ainoastaan kanavan numero eikä tarvittu valoa.

Vastaanottimen taajuusalue 4,5 m -8m. (66,6 Mc - 37,5 Mc)

Tästä linkistä saat kuvan koko radiojärjestelmästä.

kela_1_pi.jpg (24167 bytes)  

Vastaanotin oli toimintatavaltaan superregeneratiivinen. Se eroaa tavallisesta hilailmaisimesta sikäli, että siinä putki värähtelee ja värähtely sammuu ja alkaa uudelleen nopeassa tahdissa kuuloalueen yläpuolella. Värähtely oli putkelle ominaista kun takaisinkytkennän voimakkuus ja hilavastus valittiin sopiviksi. Menetelmä sopii erityisesti ultralyhyille aalloille, jolloin suurjaksovärähtely on kyllin nopeaa sammutusjaksolukuun nähden. Superregeratiivisen ilmaisimen herkkyys on hyvin suuri vastaten jopa superin herkkyyttä. Suurinta herkkyyttä ei kuitenkaan ollut mahdollista käyttää, johtuen sammutusvärähtelyn aiheuttamasta kohinasta.

kone_1_pi.jpg (25447 bytes) Superegeratiivista ilmaisua käytettäessä oli ehdottoman välttämätöntä, että ilmaisua edelsi suurjaksoaste jotta sammutusvärähtely ei häirinnyt muita vastaanottimia. Myös mekaaniseen rakenteeseen kauttaaltaan oli kiinnitettävä suurta huomiota haitallisten värähtelyjen pääsyn estämiseksi muihin vastaanottimiin.  Tässäkin laitteessa on käytetty tiivistä kotelointia. Suurtaajuusaste on erotettu väliseinällä. Väliseinään on upotettu suurtaajuusasteen erikoinen RT 954 "tammenterho-putki", joka näkyy kelan takana ja ylemmän kuvan vasemmalla. Putki on hyvin pienikokoinen ollen kooltaan noin 15 x 30 mm. Osa sen nastoista on sijoitettu erikoisesti ulospäin. Toinen putki on tyyppiä 6K7. Se näkyy seuraavassa kuvassa mustana lieriönä oikealla. Laitteeseen kuuluu lisäksi erillisessä kotelossa oleva pientaajuusaste, jossa käytettiin EL 3 putkea.

Kuvassa näkyvän hammaspyörän tarkoituksena on pyörittää molempia säätökondensaattoreita synkronisesti. Mekaniikka toimii edelleen täsmällisesti ja ilman klappia.

takap_1_pi.jpg (18265 bytes) Vastaanottimen eräästä kondensaattorista löytyy leima 10.12.41. Näyttää siltä, että saksalaiset onnistuivat pitämään tuotannon yllä vielä Ranskan antauduttua 22.6.1940. Ilmeisesti myöskään materiaalipulaa ei vielä liiemmälti tuolloin ollut, koska sekä kelat että säätökondensaattorien levyt ovat kullattuja, mikä on harvinaista sodan aikana rakennetuille laitteille. Johtimissa tai muissakaan komponenteissa ei ole käytetty muovia vaan johdinten eristemateriaali on öljysukkaa ja muut eristeet pertinaxia ja bakelliittia.

Tästä linkistä saat vastaanottimen kytkentäkaavion.

kilpi_1_pi.jpg (18997 bytes) Laitteen kotelo on ryppylakattua alumiinipeltiä. Kotelo on kiinnitetty koneeseen kumisten joustintassujen varaan. Kotelon alasivussa on antenni sisäänmeno ja liitin käyttöjännitteille ja audioulostulolle. Koneisto voidaan irrottaa kokonaisuudessaan avaamalla molemmissa päädyissä olevat karhennetut ruuvikierteet. Vasemmassa päädyssä on tyyppikilpi, jossa merkinnät: "ENSEMBLE RI, Type 537 No 5004". Etupuolella on kuvan mukaiset merkinnät. Kotelo on kooltaan vain noin 240 x 125 x 140 mm. Laitteen paino on 2,9 kg.

 

 

     Takaisin pääsivulle

Antero Tanninen 2001