roju.html

Royal Enfieldin säätöarvoja

Kuutiotilavuus: .........................................................348 c.c
Männän halkaisija.......................................................90 mm
Välityssuhteet:
1. vaihde.............................................18,6 : 1
2. vaihde.............................................11,2 : 1
3. vaihde...............................................7,9 : 1
4. vaihde.............................................5,65 : 1
Pakoventtiili aukeaa...................................................75 ast ennen y.k.k.
Pakoventtiili sulkeutuu................................................35 ast jälkeen y.k.k.
Imuventtiili aukeaa.....................................................30 ast ennen y.k.k.
Imuventtiili sulkeutuu..................................................60 ast jälkeen y.k.k.
Sytytysennakko.........................................................34 ast ennen y.k.k.
Sytytystulpan kärkiväli................................................0,4 - 0,5 mm
Polttoainetankin tilavuus.............................................2 3/4 gallonaa
Moottorin öljytankin tilavuus........................................4 pinttiä
Vaihdelaatikon tilavuus...............................................3/4 pinttiä

Öljyt valuvat

Vanhojen englantilaisten moottoripyörien voitelu on monelle käyttäjälle varsinainen päänvaiva. On varsin tavallista, että pyörän moottorin alta löytyy jos minkälaisia valumaöljylammikoita. Tähän ilmiöön on monia syitä. Ensinnäkin moottori pyrkii hikoilemaan öljyä, varsinkin silloin kun se on kuuma. Toiseksi saumat ja proput saattavat vuotaa hieman. Kolmanneksi vanhojen koneitten akseleiden päissä ei ole kunnollisia, nykyaikaisia stefoja, vaan akselit on usein tiivistetty huoparenkailla. Näistä valuu aina jonkin verran öljyä ja varsinkin silloin kun ne ovat kuluneet. Myös pyörän asennolla on merkitystä. Tasajalka on tietysti paras, koska pyörä seisoo silloin suorassa. Erilaisilla vinotukijaloilla seisoessaan, pyörä valuttaa enemmän öljyä vinossa seisoessaan.

Alkupeäiset voiteluöljytyypit ovat seuraavat:
- Moottori:....................................................................SAE 30 - SAE 50 (paksu öljy pysyy paremmin sisällä), määrä noin 1,6 litraa eli mittatikun merkkiin asti. Vaihtoväli noin 3000 km.
- Vaihdelaatikko:...........................................................Sama öljy kuin moottoriin, lisätään hieman puhdasta parafinia ja grafiittia, (nykyään voi käyttää esim. Neste GEAR EP tai vastaavaa, määrä täyttöruuvin tasalle, vaihtoväli noin 8000 km.
- Ensiövedon kotelo:......................................................SAE 20 (SAE 30), täytetään tarkastusruuvin tasalle, vaihtoväli noin 1500 km.
- Etuteleskoopit:...........................................................SAE 20, määrä noin 1,5 - 2 dl.
  
  Koska yli SAE 30 öljyjä voi olla hieman vaikeata saada, olen itse käyttänyt lisäksi öljyn seassa STP:tä tai vastaavaa, jolla on viskositeettiä kohottava ominaisuus.
  Aikaisemmin vaihdelaatikkoon suositeltiin lisättäväksi grafiittijauhetta, koska laatikossa olevat pronssilaakerit voideltiin näin paremmin. Nykyaikaisilla vaihteistoöljyillä päästään kuitenkin hyviin tuloksiin ilman grafiittiakin.
  Kaikkein tärkeintä voitelussa on, että öljyä on tarpeeksi ja että se vaihdetaan säännöllisesti. Valumisesta johtuen englantilaisilla pyörillä tarkastus tuleekin tehdä riittävän usein, jopa päivittäin.
  
  Muutama sana kytkimestä
  
  Royal Enfieldin kytkimet ovat aina olleet tarkkoja säädöistään. Välillä tuntuu, että säätö vaihtelee päivittäin. Milloin moottori pyrkii kytkin alas painettuna vetämään, milloin taas ajettaessa luistamaan.
  Kytkimen säädön oikuttelu on ominaisuus, joka täytyy hyväksyä. Toisaalta säädön tekeminen tarvittaessa, vaikka tien päällä on helppoa. Avataan säätöruuvi ja siirretään vivun asentoa muutamalla millillä, siinä kaikki.
  
  Takaisin pääsivulle