Käsiradio
Lähetinvastaanotin

Kaisa

Liikennevastaanotin

Kenttäradiotyypit

Käyttötapa

AB-radio

Käytetään ylempien johtoportaiden (armeijakunnasta ylöspäin) yhteyksien ylläpitoon sekä muilla yhteisväleillä, joissa pisimmät etäisyydet tulevat kysymykseen

B-radio

Armeijakunta-, divisioona- ja rykmenttiportaiden välisissä yhteyksissä käytettävä kenttäradio.

C-radio

Jalkaväen rykmentti- ja pataljoonaportaiden kenttäradio

D-radio

Tykistön tulenjohtoradio, komppaniaradio

K-puhelin

P-1-8

VPATA

Virolaisen kenttäpuhelimen vanhempi malli 1920 vuoden loppupuolelta. Valmistaja Tartu Telefoni Vabrik.

Valmistusmaa: Viro

Kuva:

Muokattu: 26.12.2002

         Alkuun 

K-puhelin

P-1-9

VPANV
VPAWV

1932-
1941-

Valmistusmaa: Venäjä

Kuva:

Muokattu: 26.12.2002

K-puhelin

P-1-11

VPASZ
VPANZ
VPRTZ

1913-
1931-
1939-

Kenttäkomentajapuhelin

Kuvan puhelin on saksalaisen Siemens & Halsken valmistama kenttäpuhelin. "Grosser Feldfernsprecher"

Se on valmistettu 1917.

Alemman kuvan puhelin on niin ikään Siemens & Halsken valmistama "Feldfernsprecher" mallia 1916.

Valmistusmaa: Saksa, Norja
Tsekkoslovakia, Venäjä

Muokattu: 22.03.2008

  Alkuun 

K-puhelin

P-1-100S

VPAV

1931

Valmistusmaa: Venäjä

Kuva:

Muokattu: 

K-puhelin

VPAP

1942

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

K-puhelin

VPARA

Kenttäpuhelimien kotelot tehtiin alunperin kovasta puusta puusta kuten tammesta. Puu oli rakennusaineena  kuitenkin verraten kallista ja soveltui huonosti massatuotantoon. Niinpä kudosvahvistettu bakeliitti syrjäytti 30-luvulla puukotelon nopeasti. Bakeliitti soveltui mainiosti massatuotantoon koska kotelot voitiin tehdä painevaluna muotissa.    Bakeliitin keksi belgialaissyntyinen Dr. Leo Baekeland.

Valmistusmaa: Ruotsi

Kuva:

Muokattu: 

               Alkuun

K-puhelin

P-1-16

Induktorivärähdin- puhelin

Valmistusmaa: 

Kuva:

Muokattu: 

K-puhelin

VSHRY

Putkivärähdin

Sähkötyksen harjoitteluun

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Kenttäkeskus

P-2-3

80-keskus

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Kenttäkeskus

P-2-7

10-keskus

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Kenttäkeskus

P-2-9

30-keskus

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1 939

Kenttäkeskus

P-2-15

Keskus-os

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Puhelin tarvike

P-2-17

Puhelin- muuntaja

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Puhelin tarvike

P-3-1 ja 3

Kenttäkaapeli

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Puhelin tarvike

P-3-6 ja 7

Kenttäjohdin

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Puhelin tarvike

P- 4-7a

VSBM

Puhelinpari

Useita valmistajia

Puhelimen pari 1,5 V. Käytetty myös kenttäradioissa hehkuparistona D-sarjan putkia sisältävissä laitteissa.  Parit usein alussa 2 kpl rinnan ja jännitteen alentuessa sarjassa.

Mitat/mm: 90 x 47 x 180, paino: 1,15 kg.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Radiotarvike

VSPOP

Hehkupari

Useita valmistajia

Hehkupari 1,5 V. Ns. aerodyne pari. Koko 80 x 80  x 180 mm. Käytettiin kesäaikoina.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Radiotarvike

P-4-60

VSB 60B

Anodiparisto

Useita valmistajia

Anodiparisto 60 V. Suurempien jännitteiden saamiseksi voitiin kytkeä sarjaan.
Mitat/mm:148 x 128 x 75, paino: 1,7 kg.
Käyttö: kenttäradiot.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:Ilmari Nikander

Muokattu: 27.2.2006

Radiotarvike

P-4-90

VSB 90B

Anodiparisto

Useita valmistajia

Anodiparisto 90 V. Suurempien jännitteiden saamiseksi voitiin kytkeä sarjaan.
Mitat/mm: 198 x 155 x 75, paino: 2,7 kg.
Käyttö: kenttäradiot.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Radiotarvike

P-4-120

VSB 120B

Anodiparisto

Useita valmistajia

Anodiparisto 120 V. 
Mitat/mm: 260 x 155 x 75, paino: 3,7 kg.
Käyttö: kenttäradiot.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Radiotarvike

P-4-103 

VSB 103B

Anodiparisto

Useita valmistajia

Anodiparisto 103,5 V. 
Mitat/mm: 33 x 33 x 300, paino: 0,61 kg.
Käyttö: VRHAI, Kyynel 10, kenttäradio VRKWA (Kaisa, Handie-Talkie) ja VR2 (Panu)

Kuva:

Muokattu: 

Radiotarvike

P-4-132

VSB132B

Anodiparisto

Useita valmistajia

Anodiparisto 132 V. Myös tyyppimerkinnällä VSB 130 R, Nimellisjännitteet: 130; 67,5 ja 7,5 V.
Mitat/mm: 253 x 162 x 130, paino: 5,6 kg.
Käyttö: kenttäradio VR3 (Tyko ja Topi).

Kuva:

Muokattu: 

Viestivilkku

P-8-7

Merkinantovilkku P-8-7 oli sijoitettu nahkaiseen kantolaukkuun. 

Vilkun käyttö viestilaitteena sai osakseen liian vähän huomiota, koska sen viestitysmahdollisuuksiin ei luotettu riittävästi. Tosiasia kuitenkin oli, että viestivilkku soveltui hyvin  etulinjan lyhyillä (0-1 km) yhteysväleillä varsinkin sovittujen merkkien viestittämiseen.

Valmistusmaa:

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

- 1944

         Alkuun

Puhelin tarvike

P-10 -

Kaukokirjoitin

Valmistusmaa: 

Kuva:

Muokattu: 

-1939

Radiolaite

Valmistusmaa: 

Kuva:

Muokattu:

  Alkuun

LPL

Leko-radio

Ilmailutelakka ja Fenno-Radio

Soinnuton sähkötys- ja puheradio. Aaltoalue 100-125 m. Toimintaetäisyys 80-100 km. 3-putkinen suora vastaanotin ( ilm+ 2 pt-vahv.). Puhetta ei kuitenkaan voitu käyttää, koska lentokoneen tärinä ja avoin mikrofoni kasvattivat modulaation liian suureksi.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

1925-26

Radiolaite

Kenttäradio

C-radio vanha

Sähköpaja

Vastaanottimen putket: Ilmaisinputki: RE 061 tai Philips A 109 ja vahvistinputki RE 061 tai A 109.

Uudemmissa asemissa Philips A415, B406 ja B406.
Lähetin: RE 144 tai RE 134

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: Sa-kuva

Muokattu: 

 -1927

     Alkuun

Radiolaite

P-12-5

Kenttäradio

B-radio vanha

Sähköpaja

B-aseman kytkentäkaavio oli itse asiassa sama kuin C-aseman, mutta suuremmalle teholle rakennettu. B-aseman lähettimessä oli kaksi putkea rinnan, joista vain yhtä käytettiin, toisen ollessa hehkut irrotettuna varalla. Lähetin ja vastaanotin oli sijoitettu samaan laatikkoon. Hehkujännite saatiin 12 V lyijyakusta. Kiinteillä vastuksilla alennettiin vastaanottoputkille menevä jännite 3,5 - 3,8 volttiin, sekä lähetinputkelle 7,1 volttiin. Anodijännite n. 550 - 650 volttia muodostettiin 12 voltin generaattorimuuttajalla. Vastaanottimen anodijännite oli 60 V ja se saatiin anodiparistosta. 

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: Sa-kuva

Muokattu: 

1928 - 32

      Alkuun

Radiolaite

P-12-9

Kenttäradio

D-radio vanha

Sähköpaja?

Vanha D-radioasema. Ylempi kuva on otettu Santahaminassa 21.10 1932. Radio kuului 1/Kenttätykistörykmentti 3:n mittaus- ja viestiosaston kalustoon. Kuvan keskellä oleva henkilö on Mikko Kajander. Mikon "kipinä" oli erityisen vahva, sillä hänellä on ammattiradisteja jo kolmannessa polvessa.

D- ja C-radion vastaanottimet olivat samanlaisia mutta D-aseman lähetin oli sen  sijaan kokonaan toisenlainen kuin C-radiossa.  (Kuvassa vastaanotin on ylempänä.)
Antennina oli metalliputkesta valmistettu kokoonpantava kehäantenni, joka kiinnitettiin laatikon sivuihin. Antenni näkyy ylemmässä kuvassa heikosti. Teholähteenä oli 4,5 V hehkuparisto, josta saatiin sekä hehkutus- että mikrofoniteho, ja 240 V anodiparisto, joka oli sijoitettuna erilliseen paristolaatikkoon. Lähetintä voitiin käyttää puheen lisäksi myös sähkötyksellä. Antennikehä säteili parhaiten tasonsa suuntaan.

Vastaanottimen putket: Philips A 109 ja uudemmissa asemissa Philips A415, B406 ja B406.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: Arto Halonen OH1LD
SA-kuva

Muokattu: 22.3.2007

 1927-

     Alkuun

Radiolaite

P-12 -?

C-radio vanha

Sähköpaja

Lähetin yksiputkinen: RE 144 tai RE 134. Vastaanotin 3-putkinen suora. Ilmaisinputki:   RE 061 tai A 109, vahvistinputket: RE 061 tai A 109. Sähkötyskäyttö. Virtalähteenä 4,5 V hehkuparisto ja 240 V anodiparisto. (120 V riitti). Paristolaatikko yhdistettiin lähettimeen johdolla. Lähetinlaatikon irrotettavassa etuseinässä olevassa taskussa säilytettiin antennia, vastapainoa, heittokeloja ja - painoja. Antennin pituus 12 m ja alastulojohtimen 8 m. Molemmat taipuisaa kumieristeistä kuparikaapelia.

Ylemmässä laatikossa on vastaanotin ja lähetin. Alemmassa laatikossa anodiparistot ja hehkuparit. radiossa on sekä sähkötys, että puhemahdollisuus. 

Kuvan henkilö on lapualainen Jalo Murtomäki.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:Alpo Kotala

Muokattu: 29.10.2006

 20-luvun loppu

Radiolaite

P-12 -?

Kenttäradio

D-radio vanha

Sähköpaja

Vastaanotin samanlainen kuin C-asemassa. D-lähettimeen lisätty sähkötyksen lisäksi myös puhemahdollisuus. Antennina oli metalliputkesta valmistettu kokoonpantava kehäantenni, joka kiinnitettiin laatikon sivuihin. Kehää kannettiin erillisessä kotelossa. Teholähteinä 4,5 V hehkuparisto, josta saatiin sekä putkien hehkutus- että mikrofoniteho  ja 240 V anodiparisto, joka oli sijoitettu erilliseen paristolaatikkoon. 

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

 -1932

Radiolaite

VRBIA

A-radio

VRBIA oli suurikokoinen, yleensä kiinteästi asennettu, korkeimpien johtoportaiden ja johtoesikuntien radiolähetin. Sitä käytettiin ilma- ja merivoimissa. Myöhemmin myös rajavartiolaitoksella. Laitteella oli mahdollista operoida lyhyillä-, pitkillä- tai molemmilla aalloilla kokoonpanosta riippuen. Sillä voitiin lähettää sekä puhetta että sähkötystä. Lähetysteho on ollut satoja watteja. Kuvan mukainen lähetin oli käytössä aina 1970-luvun alkuun saakka.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:Alpo Rummukainen
OH7VL

Muokattu:25.3.2007

  Alkuun

Radiolaite

P-12-4

VRCN

Lähetin

AB-radio Lähetin –vastaanotin

Ajoneuvossa esim. autossa tai perävaunussa kuljetettava kaksikanavainen kenttäradio. Voitiin sijoittaa sisälle rakennukseen, telttaan tai korsuun. Lähetin käytettävissä myös kauko-ohjattuna.     
Käyttötavat: Soinnuton (A1) ja soinnullinen (A2) sekä puhe (A3).  Tehot A1 n.150 W, A2 n. 130 W, Puheella n. 25 W. Yhteysväli sähkötyksellä noin 200- 500 km, puheella n. 100 km.

Taajuusalueet

Lähetin:
I 1500-2850 kj/s (200-105 m), 
II 2850-5000 kj/s (105-60 m),
III 5000-7500 kj/s (60 – 40 m),

Vastaanotin 5-putkinen superheterodyne:
I 9700-3400 kj/s (31-88 m),
II 3450-1400 kj/s (87-214 m),
III 1420-490 kj/s (211-612 m),
IV 420-150 kj/s (715-2000 m)

Numeroasteikot, joista vastaavat jaksoluvut saatiin kojeiden mukana seuraavista jaksolukukäyristä. Voimalaitteena polttomoottorikäyttöinen generaattori. Verkkokoje oli varustettu kokoaaltotasasuuntauksella. Lisäksi laitteeseen kuului latauskoje 6 V:n akkujen latausta varten. Lähettimen virtalähteenä käytettiin polttomoottorigeneraattoria tai verkkosähköä. Vastaanottimen hehkuvirta otettiin 6 V akusta ja 120 V anodiparistosta tai vaihtoehtoisesti verkkokojeella lähettimen välityksellä tai vaihtovirtaverkosta. Varustukseen kuului myös kolme eripituista kuparikaapelista tehtyä heittoantennia pituudeltaan 8, 20 ja 25 m sekä kolme vastapainoa kumipäällysteistä 2x7, 2x10 ja 1x 30 m. Antennien pituus valittiin käytettyjen taajuusalueitten mukaan.

Radiokalusto tarvikkeineen ja työkaluineen oli pakattu kaikkiaan neljään kuljetuslaatikkoon. Koko kaluston paino oli 462 kg.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Jatkosota

          Alkuun

Radiolaite

P-12-6 (RL20)

VREH "Bertta"

Kenttäradio

B-radio

Helvar

HELVAR B-asema , P-12-6, VREH (B). Kaksikanavainen lähetin-vastaanotin. Bertan prototyyppi juontaa 20-luvulle. Lähettimen taajuusalue:

I 1500 - 3000 kj/s (200 - 100 m),
II 3000 – 6000 kj/s (100 – 50 m)

Vastaanotin 5-putkinen superheterodyne, jossa seuraavat aaltoalueet:

I 150 –435 kj/s (2000 – 690 m),
II 485 – 1415 kj/s (618 – 212 m),
III 1300 – 3600 kj/s (230-83,3 m),
IV 3000 – 6000 kj/s (100-50 m)

Lähetysteho sähkötyksellä 20 W ja puheella 6 W. Yhteysväli sähkötyksellä n. 200-300 km, puheella n. 60 km. Radio on keskiraskas ajoneuvolla kuljetettava, kaksikanavainen kenttäradio, joka täydellisenä oli sijoitettu viiteen kuljetuslaatikkoon jotka olivat: lähetin-vastaanotin laatikko, muuttajakonelaatikko, 2 kpl akkulaatikkoja ja polttomoottorikäyttöinen latauslaite. Kalusto painoi yhteensä 185 kg ilman latauslaitetta. Radioon kuului kaksi kumipäällysteistä heittoantennia pituudeltaan 20 ja 10 m ja 3-haarainen 3 x 8m pituinen kumipäällysteinen vastapaino.  Antennin pituus valittiin työskentelytaajuuden mukaan.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

n. 1930 -

      Alkuun

Radiolaite

P-12-8

VRFH

Kenttäradio

C(D)-radio

Helvar
Lähetin-vastaanotin

Laitteisto on selässä kannettava kaksikanavainen kenttäradio. Lähetin ja vastaanotin on eri laatikoissa. Koko kalusto virtalähteineen ja tarvikkeineen on sijoitettu neljään pakkaukseen. 

Käyttötavat: Sähkötys (A1) ja puhe (A3). Antenniteho sähkötyksellä n. 1W ja puheella n. 0,7 W. Yhteysväli sähkötyksellä n. 30 km ja puheella n. 15 km. Jaksolukualueet lähetin: 3000-6000 kj/s (100 – 50 m). Vastaanotin:

I 1500-3000 kj/s (200-100 m),
II 300-6000 kj/s (100 – 50 m),
III 5000-10000 kj/s (60 – 30 m).

Viritysasteikoissa kilojaksojaotus. Vastaanottimen II ja III-alueilla kilojaksoluvut saadaan radion mukana seuraavista jaksolukukäyristä. 
Kaluston koko paino 65 kg. Virtalähteinä paristot tai kampigeneraattori P-12-8. Antennit: tanko- ja heittoantennit sekä vastapainot.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: Sa-kuva

Muokattu: 

 -1939 Talvisota

                           Alkuun

Radiolaite

P- ?

VR1

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

Lähetin-vastaanotin, rakennettu suojeluskunnille noin vuonna 1927.
Radion kuva esitetty Radiosanoma-lehdessä 10/1927. Radiolla saatu artikkelin mukaan hyviä tuloksia.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

1927-

     Alkuun

Radiolaite

P-12-10

VRFN

Kenttäradio

CD-radio

Hellberg

Yksikanavainen kenttäradio, joka oli sijoitettu kolmeen kantohihnoilla varustettuun, selässä kannettavaan vanerilaatikkoon.

Käyttötavat: Sähkötys (A1) ja puhe (A3). Lähettimen teho oli 1-1,5 W ja taajuusalue 3000-5000 kj/s. (100-60 m). Vastaanotin 5-putkinen superheterodyne. Yhteiset viritysasteikot. Kokonaispaino 46 kg.  9-putkea. Paristot ja kampigeneraattori.
Antennit: 8-ristikkopäätteellä varustettu tankoantenni (2,6 m) tai kumipäällysteinen15 m pitkä heittoantenni ja 2 x 12 m vastapainot.

Radiosta esiintyy toinenkin malliversio. Siinä asteikkorenkaan kaari on puoliympyrän muotoinen.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: Sa-kuva

Muokattu: 

  -1939

     Alkuun

Radiolaite

P-12-12u "Kukkopilli"

VRKH, VRKN VRUH, VRUK   VRUM,  VRUN

Kenttäradio

La-puhelin

(Yleisradio)

Oy Yleisradion Ab:n valmistama "Kukkopilli". (Kuva SM4VLH)

Taajuusalue ultra-aalloilla eli 33-43 Mj/s (9,1 – 7,0 m). Ulostuloteho noin 0,3 W. Käyttötavat: Puhe (A3) ja sointusähkötys (A2). Yhteysväli n. 1-3 km maastosta riippuen. Kokonaispaino 9,5 kg. Antenni: sauva-antenni, jossa 14 osaa. Myös ns. pystysuoran dipoli-antennin käyttö oli mahdollista. Virtalähde 90 V anodiparisto (P-4-90) sekä 1,5 V hehkupari (P-4-7a). Putket 2 kpl DLL21.

Laitteen on alunperin suunnitellut Oy Yleisradio Ab ja se oli tarkoitettu radiopuhelimeksi Helsingin vuoden 1940 olympialaisiin. Laitteen prototyyppi on  säilynyt ja se on nykyään Museo Militariassa Hämeenlinnassa.

Kuvassa oleva Ylen valmistama malli on löytynyt hiljakkoin Ruotsista.

Valmistettu sodan aikana useita satoja kappaleita eri radiotehtaissaa.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 5.11.2015

 1939- 60-luvulle

        Alkuun

Radiolaite

P-12-13

Leko-radio

Puolustusministeriön Sähkölaboratorio

Ns. 30 W radio. Kehitettiin merivartiolaitoksen mallista. Pienessä tilassa liian tehokas. Kärysi kuumetessaan ja sytytti jopa pari tulipaloa. Teho 30 W. Vain 2-3 kpl. Sijoitettu Junkers lentokoneisiin. Hylättiin. Valmistusmäärä hyvin pieni vain 2-3 kpl.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

 -1932

                  Alkuun

Radiolaite

P-12-14
P-12-14a

Torn. Fu.d2 VRUS, VRUSA Virtalähde VRKS

Kenttäradio

Radio lisälaitteineen sijoitettu kahteen kantohihnoilla varustettuun laatikkoon ja yhteen vedenpitävään kankaiseen antennitarvikepussiin.
Käyttötavat: Puhe (A3) ja sähkötys (A1). Lähettimen teho: Sähkötyksellä 1 W ja puheella n. 0,3 W. Yhteysväli sähkötyksellä n. 15 km ja puheella n. 6 km. Taajuusalue: 33,8 – 38,0 Mj/s (n. 8,88 – 7,9 m). Asteikko 100 asteikkolukemaa. 10-putkea. Antenni: tankoantenni (6 –sauvaa), vastapaino 4 x 1,8 m. Laatikkojen yhteispaino 37,3 kg.

P-12-14a samanlainen mutta rakenteissa, tarvikkeiden sijoitteluissa ja kytkennöissä muutamia eroavaisuuksia.

Sodan aikana oli eräs varsin suosittu laulu, joka sai saksalaisen rintamasotilaan unelmoimaan kodistaan ja omaisistaan. Taivaan tähdet yhdistivät kotiseudun ja kaukaiset rintamat. Ne näyttäytyivät katsojilleen aina yhtä kauniina. Eräs laulun säkeistä kuului:

"Heimat deine Sterne,
Sie strahlen mir auch am fernen Ort.
Was sie sagen, deute ich ja so gerne
als der Liebe zärtliches Losungswort.
Schöne Abendstunde,
der Himmel ist wie ein Diamant.
Tausend Sterne stehen in weiter Runde,
von der Liebsten freundlich mir zugesandt.
In der Ferne träum´ ich vom Heimatland"

http://ingeb.org/Lieder/heimatde.html

Valmistusmaa: Saksa

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

Jatkosota

             Alkuun

Radiolaite

P-12-14

IEV-1-1
IEV-1-2

Leko-radio

Ilmavoimien Esikunta kehitti, Sähkölaboratorio

"Pommi-radio", suunniteltiin käytettäväksi pommikoneissa. Erillinen vastaanotin, jossa suuntimismahdollisuus säädettävällä tai kiinteällä kehällä. Lähettimessä myös pitkien aaltojen käyttö- mahdollisuus. Valmistettiin kaikkiaan viittä eri sarjaa.

IEV-1-1
Virtalähde 12 V/ 35A. Suurjännitteitä varten muuttaja. 
Lähetin: 4 putkea: E 406, PC 1.5/100, B 409 ja 1801. Taajuus viitenä eri aaltoalueena: I. 545-316 kj/s, II. 316-250 kj/s, III. 4250-3900 kj/s, IV. 4000-2950 kj/s ja V. 2950-2050 kj/s. Teho: 40 W sähkötyksellä. Mitat: L400 x K375 x S290. Paino 40,5 kg.
Vastaanotin: 8 putkea: 4 kpl 78, 37, 89,6A7 ja 452. Taajuus neljänä aaltoalueena: I. 600-375 kj/s, II. 400-250 kj/s, III. 4250-2850 kj/s, IV. 2850-1100 kj/s. Mitat L390 x K285 x S275. Paino 13,5 kg.

IEV-1-2
Virtalähde 12 V/30A (lähetin), 10 A (vastaanotin). Suurjännitteitä varten muuttajat. Antenniteho n. 40-70 W. Toimintasäde sähkötyksellä noin 400 km ja puheella noin 150 km. Lähettimen taajuusalue 1600-8000 kj/s jaettuna neljään osaan sekä 250-700 kj/s jaettuna kahteen osaan. Lähetin on kaksiasteinen. Vastaanottimen taajuusalue: 150-8000 kj/s jaettuna viiteen osaan.

Mitat: lähetin 370 x 335 x 295, paino 18,5 kg. Vastaanotin 370 x 190 x 270, paino 7,5 kg. Muuttaja 1. 180 x 205 x 400, paino 13,3 kg. Muuttaja 2. 115 x 130 x 225, paino 4,7 kg. Eli koko aseman paino 45,0 kg. 

Sokkolaskulaitteet: Ei. Kohdelentolaitteet: Suuntakehä. 
Putket 4 kpl lähetin: 2 kpl TC 0,3/5, PC 1,5/100 ja 13201. Vastaanotin yhteensä 7 kpl: 3 kpl EF 9, 3 kpl EBC 3 ja EL 2. Tyyppi: Supervastaanotin.

Huom: Eräissä lähteissä radion P-numerointi on sama kuin VRUS ja VRKS radioilla.

Pommi-radio oli käytössä myös suomalaisilla sukellusveneillä.

Valmistusmaa: Suomi

Muokattu: 29.10.2006

1936 -44

                                    Alkuun

Radiolaite

P-12-15?

Leko-radio tiedustelukoneissa

PM:n Sähkölaboratorio

Huom. jossain lähteissä esiintynyt samalla P-tyypillä kuin VRGK.

Pienempi koko ja vastaanotin samanlainen kuin edellä. Ulostulotehoa lisätty. Toimintaetäisyys 150 km. Sointusähkötys myös mahdollista. Yritettiin käyttää myös puheella, mutta kuumeneva mikrofoni esti käytön.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 6.2.06

1931

                                         Alkuun

Radiolaite

P-12-15 
P-12-15a, d

 VRGK,  VRGKA
 VRGKB

Kenttäradio

D-asema

ASA

Yksikanavainen selässä kannettava tykistön tulenjohtoradio. Lähetin-vastaanotin.
Käyttötavat: Sähkötys (A1), puhe (A3). Puhetta voitiin välittää myös puhelimen kautta. Antenniteho n. 0,4 W molemmilla tavoilla. Yhteysväli: Sähkötyksellä n. 20 km puheella n. 12 km. Taajuusalue: 4600 – 6600 kj/s ( 65,2 – 45,5 m). Asteikossa kilojaksolukemat, joista jätetty viimeinen nolla pois. Kaluston kokonaispaino n. 30 kg pakattuna kahteen vanerilaatikkoon. Antennit: 10 m pituinen kumipäällysteinen heittoantenni. Vastapainot 2 x 5 m.
VRGKA malli kuten VRGK, mutta lähetystehoa kasvatettu. Sähkötyksellä 1 W ja puheella 0,7 W. Valmistettu 1942.
VRGKB mallin valmistus aloitettiin loppuvuodesta 1943. Laitteeseen tehtiin jonkin verran muutoksia edellisiin malleihin nähden mm radioputkien saatavuudesta johtuen. Taajuusalue laajennettiin 3000 - 6000 kj/s. Lähettimen teho nostettiin 1,5 - 2 W:iin sähkötyksellä ja puheella. Sähkötysavain tehtiin irtonaiseksi ja rakenteeltaan tukevammaksi. Radion rakennetta vahvistettiin useista kohdin. B-mallia valmistettiin 200 kpl sarja. Hinta oli 15 100 mk/kpl joka vastaa nykyrahassa noin 2700 €.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 24.7.13

1941-

            Alkuun

Radiolaite

P-12-16

VYTUB

Leko-radio, tiedustelukoneradio

Kideohjattu, 6-aaltoa käsittävä lähetin-vastaanotin. Lähteissä mainittu olleen onnettoman heikkorakenteinen. Menetti mm. virityksensä tärinässä ja hajosi jo kesken rullauksen.

Taajuusalue 3900 - 7000 kHz. 

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 27.9.2008

1934

Radiolaite

P-12-17

Leko-radio, hävittäjäradio

Hävittäjäradio. Vastaanotin ja lähetin eri osina koneen rungossa. Kauko-ohjattu. Säätökondensaattoriviritys.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

1937-38

Radiolaite

P-12-18

VRFU(A)  5 W 

Kenttäradio Lähetin- vastaanotin

Telefunken

Unkarilainen kenttäradio. Lähetin-vastaanotin. Puhe- ja sähkötysradio. Ulostuloteho 3 W. Kaksikanavainen. Taajuusalue 3000-6000 kj/s. Sekä lähetin että vastaanotin varustettu viritysasteikoilla, joissa numerojaotus 0-40. Vastaavat taajuudet saatiin viritystaulukoista. Laitteisto varustettu kampigeneraattorilla. 
Kalusto pakattu kolmeen laatikkoon, joista lähetin- vastaanotin laatikko 22 kg, generaattorilaatikko 24,7 kg ja tarvikepakkaus 11 kg. Lähetin-vastaanotin laatikon alaosassa oli säilytystila kuulopuhelimelle, kuulokkeille, sähkötysavaimelle ja anodiparistolle.
Lähettimen virtalähteenä käytettiin yksinomaan kampigeneraattoria, joka kehitti 12 V hehkujännitteen ja 400 V anodijännitteen. Generaattorin oikea 65 kierr/s kierrosnopeus voitiin todeta generaattorin päällä olevasta mittarista. Vastaanottimen hehkut saatiin joko 6 V lipeäakusta tai 4,5 V kuivaparistosta. Anodijännite saatiin radion alalokeroon sijoitetusta anodiparistosta (P-4-132 tai P-4-90b)

Valmistusmaa: Unkari

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1940-

               Alkuun

Radiolaite

P- ?

Kenttäradio 

Belgialainen kenttäradio. Lähetysteho noin 1 W.

Valmistusmaa: Belgia

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

Radiolaite

P- ?

Kyynel M4

Partiolähetin 

Varikkokomppania

Kyynel M4. Lähetin, teho 0,5 W. Taajuusalue 3500 - 6000 kj/s (86 - 50 m). Anodijännite 90 V/15 mA, hehkujännite 1,5 V /100 mA. Putki DDD 11. Laite koteloitu umpinaiseen valualumiinikoteloon, jossa kolme irrotettavaa kantta. Koko 12 x 5,5 x 15 cm. Antenni: kaksi noin 21 m johdinta, joiden pituus säädettiin työskentelytaajuuden mukaan. Taajuuden asetus ruuvilukitteisella säätökondensaattorilla. Aluksi lähetys "sokkona" sittemmin kehitettiin Lahden pitkäaaltoalueella toimiva 166 kj/s (1807 m) Töpö-vastaanotin ja pian sen jälkeen vastaanotin M7. Kuljetettiin aluksi repussa myöhemmin omassa pakkauksessaan. Valmistus aloitettiin 1940.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1940-

                   Alkuun

Radiolaite

P-

Kyynel M5

Partiolähetin 

Varikkokomppania

Kyynel M5. Vastaava lähetin kuin M4, mutta putkena DLL 21. Suuremmasta putkesta johtuen hehkupari ulkopuolinen, keskimmäisen kannen alla olevaa liitinkenttää käännetty 180 astetta. Valmistusmäärä löydettyjen laitteiden perusteella 100 kpl.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: J Janhunen

Muokattu: 

1940-

Radiolaite

P-

 Töpö

Yleisradiovastaanotin

Partiolähettimien M4 ja M5 vastaanottimen tarve oli ilmeinen ja niinpä ensihätään kehitettiin "Töpö". Se oli kaksiputkinen suora, joka oli kiinteästi viritetty Lahden yleisradion pitkäaaltotaajuudelle 166 kHz (1807 m ). Vastaanottimen koneisto sijoitettiin lieriön malliseen kovapahviputkeen, jonka ulkomitat olivat 7 cm x 18 cm. Putken toisessa päässä oli virtakytkin, virtakaapeli ja kaksi banaanikosketinta kuulokkeita varten. Toisessa päässä oli antenniliitin ja nuppi, josta säädettiin takaisinkytkentää. Tämä viestilottien kokoama laite otettiin käyttöön heinäkuussa 1941.
Lahden radioaseman lähetti ensimmäisen salasanoman kaukopartiomiehille muiden radio-ohjelmien lomassa elokuussa 1941. Sanoma oli seuraavan sisältöinen:
"Reserviläinen Jali Koho siellä jossakin. Kirjeesi tämän kuun 4. päivältä tuli, mutta voisit kirjoittaa useammin. Sitä paitsi, ole hyvä ja kirjoita selvemmin. Toivottavasti voit hyvin. Isä."

Töpö sai nimensä ulkomuotonsa perusteella, se näytti yksinkertaisesti töpöltä. Sen valmistusmäärästä ei ole tietoja, mutta arvattavasti niitä tehtiin hyvin vähän, ehkä vain muutamia kymmeniä kappaleita.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1941

             Alkuun

Radiolaite

P-

Kyynel M7

Vastaanotin M4/M5/M12 parina

Varikkokomppania

Kyynel-vastaanotin, taajuusalue 3500 - 6000 kj/s (86 - 50 m).  Toimintaperiaate: suora-vastaanotin. Anodijännite 120 V/5 mA, hehkujännite 1,5 V/150 mA. Koko 12 x 5,5 x 15 cm. Putket 2 kpl DF 11 ja 1 kpl DDD 11 (ns. teräsputket). Sähkömagneettiset kuulokkeet. Paino yhdessä lähetin M4 kanssa noin 7,4 kg.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1941-

Radiolaite

P-12-24 VRHAI, VRHAG

Kyynel M10, M10X, M11, M11X

Partiolähetin 

Varikkokomppania

Lähetin-vastaanotin, samassa kotelossa. Kehitetty aikaisempien kyynel-mallien M4/M7 pohjalta. Olemassa sekä VFO että kidemalli (X). Taajuusalue noin 3600 - 4800 kj/s (83 - 63 m). Teho 0,5 - 1 W.

Malli M11X oli viimeinen sarjatuotannossa ollut malli. Sen tyyppimerkintä oli VRHAG. Se erosi mallista M10 mm. siinä, että M10:ssä käytetyn 1,5 V:n hehkujännitteen sijasta M11X:ssä käytettiin 3 V:n hehkujännitettä. Jännite muodostettiin kytkemällä kaksi 1,5 V:n kenttäpuhelinparia sarjaan. Anodiparistona käytettiin 120 V:n pienoisanodiparistoa.

Lähettimen pääteaste kytkettiin mallissa M10 vuorovaihekytkentään, kun taas mallissa M11X pääte-pentodin puoliskot kytkettiin rinnan. Molempia malleja rakennettiin myös vastaanottimiltaan kaksialueisina. Kaksialueinen malli eroaa yksialueisesta erilaisesta vastaanottimen viritysasteikosta. Myös liittimien sijoituksissa on eroja. 

Radiot peruskorjattiin 50-luvulla ja  sijoitettiin vihreäksi maalattuun peltikoteloon. Radion sivulla oli alumiinipellistä valmistettu paristokasetti. Laatikon kansiosassa oli antennikela ja kiinnityspaikka pienikokoiselle sähkötysavaimelle.
Molempia malleja valmistettiin yhteensä noin 300 kappaletta.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1942-

                  Alkuun

Radiolaite

Kyynel M12

Partiolähetin

Varikkokomppania

Viimeinen kyynel-radio. M12 oli jälleen pelkkä lähetin. Siinä käytettiin putkena  6,3 V EL 2 -pentodia. Anodiparisto 2 x 120 V sarjassa, hehkuvirta 0,2 A. Antennia varten etuseinässä useita ulosottoja, joten antennin pituutta ei ollut tarvetta muuttaa, kuten muissa kyynel-malleissa. Taajuuden asetus kiteellä. M12 vastaanottimena käytettiin mallia M7. 
Laite on hyvin harvinainen ja on luultavaa, että niitä on rakennettu vain tusinan verran.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1944

Radiolaite

P-12-25   VRLH-I

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

HELVAR

Vastaanotin, ilmavoimien käytössä, virtalähdeosassa VSDPI, koko 35 x 25 x 45 cm, taajuusalue 1500 - 2500 kj/s (200 - 120 m).

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:  SA-kuva

Muokattu: 

               Alkuun

Radiolaite

P-

"Severi"  VRVH

Desanttiradio Lähetinvastaanotin

Leningrad
(piirityksen aikana)

Venäläinen desanttiradio, "Ryssän kyynel" . Lähetin-vastaanotin, teho noin 1,5 W, taajuusalue noin 3400 - 6800 kj/s ( 88 - 44 m) VFO- tai kidetoiminen. Antennissa variometriviritys. Läheteluokka sähkötys A1. Radion koko 12 x 15,5 x 21,5 cm, vanerikotelo, paino noin 3 kg, sijoitettu kantolaukkuun 15 x 30 x 28 cm, anodiparistot 4 kpl 60V/ 0,45 Ah, hehkuparit 2 kpl 1,5 V/ 29Ah.

Esiintyi myös verkkokäyttöisenä. Tekstitys etulevyssä on joko venäjäksi tai englanniksi. Laitteita rakennettiin Leningradissa piirityksen aikana. 

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1941-

                Alkuun

Radiolaite

ΤИП-ΡЬ

 RB
VRGZA

Pataljoonaradio
Lähetinvastaanotin

RB- radio  1940.

RB- radio 1941.

RB-radio 'näki päivänvalon' jo ennen toista maailmansotaa vuonna 1938. Radio suunniteltiin hyvin monikäyttöiseksi ja niinpä erään lähteen mukaan radion nimikin RB tulisi sanoista 'Radio, Base' eli "perusradio". Luultavammin nimi tulee kuitenkin venäjänkielisestä sanasta "батальон", joka merkitsee pataljoona. Radio suunniteltiin Puna-armeijan Viestinnän Tutkimuskeskuksessa eversti Sosunovin johdolla.

Saatuani käsiini sodanaikaisen RB-radion, kiinnitin huomiotani sen keveyteen. Radio painaa vain  7,2 kg. Radion kotelo on kooltaan L35 x K18 x S24 cm. Se tehty alumiinipellistä ja vaikuttaa melko hentorakenteiselta. Syy siihen on kuitenkin selvä. Radiosta haluttiin tehdä kevyt, koska se valmistettiin nimenomaan partio, vakoilu- ja desanttikäyttöön. Sen suunnittelu aloitettiin 1938. Radiossa on erillinen vastaanotin ja lähetin. Taajuusalue on 1,5 - 6,0 MHz. Lähetelajit sähkötys A1 ja puhe A3. Ulostulo teho 1 W. Käyttöjännitteet: +/- 2,5 V, +20 V, +120 V ja - 200 V. Anodi- ja hehkuparistot olivat toisessa, vastaavanmallisessa alumiinikotelossa. Paristojen tyyppi todennäköisesti BAS-80 ja hehkuakku NiCad 2NCN-24. Kytkentä yksiköiden välillä tapahtui kaapelilla, jonka pistoke sijaitsee radion vasemman sivussa alareunassa. Anodivirtaa kului 35 mA ja hehkuvirtaa noin 1 A.

Radiossa on mahdollista käyttää noin 180 cm pitkää piiska-antennia, jonka yläpäässä on ristikkäiselementit. Se kiinnitetään etulevyssä olevaan kierteellä varustettuun jalkaan. Piiska-antennia oli mahdollista käyttää myös liikkeellä ollessa kansi suljettuna, koska kannessa on aukko piiska-antennille. Tällöin paristolaatikkoa kantoi toinen viestimies.

Toimintaetäisyys piiska-antennilla AM:llä  oli noin 10 km ja CW:llä lähes 15 km. Radiossa oli luonnollisesti mahdollista käyttää myös lanka-antennia. Antennin mitat olivat  2 x 17 m  tai 2 x 10 m, lyhentäminen tapahtui kytkimillä. Lanka-antennilla toimintaetäisyydet vähintään 30 ja 50 km. Lanka-antennin (dipoli) toinen haara pidettiin matalalla, noin metrin korkeudella maasta ja toinen haara kiskottiin puuhun noin 8 m korkeudelle.

Putket lähetin: Сь-245 (2K2M) ja Сь-245.
Vastaanotin: CO-241, Сь-241, Сь-242, CO-257, CO-243 ja Υь-240.

Radiossa on kolme aaltoaluetta: Asteikossa on merkinnät 0 -180 (koodiasteikko), 95 - 60 (1500 - 2375 kj/s), 150 - 95 (2375 - 3750 kj/s) ja 240 - 150 (3750 - 6000 kj/s). 

Ilmeisesti koteloratkaisu osoittautui liiankin heikoksi, koska vuoden 1941 mallissa oli tukevampi kotelo. Radion etulevy on tehty puristamalla ja se yhtenäinen. Etulevyn ympärillä on kumitiiviste tiiveyden varmistamiseksi. Myös joitain pienehköjä muutoksia voidaan havaita itse koneistossa, kuten puhelinkuulokkeen kiinnitys on tehty liittimen välityksellä kun aikaisemmassa mallissa johdin oli kytketty suoraan laitteeseen.

Neuvostoliiton puolustusministeriö tilasi vuonna 1940 10000 kpl RB-radioita. Materiaalipulasta ja tuotantovaikeuksista johtuen radioita tuotettiin kuitenkin kaiken kaikkiaan vain alle 4523 kpl, joista vuonna 1941 enää noin 1000 kpl, kunnes sen tuotanto jouduttiin lopettamaan lentokoneteollisuuden varatessa kaiken alumiinin. Tämän jälkeen radion korvasi malli RBM. Uutta mallia ole edelleen kehitetty koneistoltaan ja koteloratkaisuiltaan. RBM oli hyvin yleinen radiomalli kaikssa Varsovan-liiton maissa aina 60-l alkuun saakka.

"Vainovalkeista valokaapeliin" kirjassa sivulla 194 kerrotaan, että Talvisodassa saatiin sotasaaliiksi noin 20 kpl RB-radioita. Jatkosodan sotasaalisradioiden määrästä en ole löytänyt tietoja. Säilyneistä laitteista olen kuullut vain oheisissa kuvissa olevista yksilöstä. Lisäksi Viestimuseossa on nähtävillä ainakin yksi laite.

Kuvan laite on nykyään kunnostettu toimivaksi. Lieneekö ainut toimiva RB-radio koko maailmassa?

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Muokattu: 5.11.2015

1938-41

  Alkuun

Radiolaite

3ΑΒΟД Nro 512 HRF

4R (RBS)

Tulenjohtoradio, VHF-radiopuhelin

Kuvan 4R-radio on venäläinen tulenjohtoradio. Sen suomalainen vastine on lähinnä  "Kukkopilli" P12-12u. Laitteessa on neljä pukea. Putkien tyypit ovat: UB240, SB244, SO241 ja SO247.

Radion taajuusalue on 33,25 - 40-50  MHz. Taajuus säädetään vasemmanpuoleisesta kiertonupista. Asteikko on sijoitettu vaakasuoraan asentoon pienen etulevyssä olevan ikkunan taakse. Asteikon lukemat näkyvät peilin kautta. Taajuuden hienosäätö tapahtuu keskellä olevalla kiertonupilla. Lähettimen teho on noin 5 W ja sillä saavutettiin piiska-antennia käyttäen noin 3-5 km yhteysväli. Etulevyn suojana on ollut kansi, joka puuttuu kuvasta. Kannen sisäpuolella on ollut kilpi, jossa oli painettuna käyttöohjeet.

Radion kotelo on teräspeltiä ja runko alumiinia. Mitat ovat: 22 x 12 x 15 cm. Paino ilman virtalähdeosaa on 2,8 kg.

Laitteeseen kuuluu teleskooppiantenni, joka ruuvataan kiinni vasemmalla ylhäällä olevaan  istukkaan. Antennin pituus on ollut noin 1,2 m (4') ja sen latvassa on ollut viuhkamainen rakennelma. Radion pientaajuusulostulo voidaan kytkeä myös puhelinlinjaan.

Laitteella lähetetään puhetta mutta sillä voidaan antaa myös sähkötysmerkkejä etulevyssä olevalla painonapilla. 

Radion virtalähde osa on ollut kooltaan samankokoinen kuin itse radiokin. Virtalähdeosa kiinnitetään radion alle ja se kytkeytyy neljän pistokontaktin välityksellä.

Laitteen valmistusmääristä ei ole tietoa mutta voidaan arvella niitä tehdyn tuhansia. Suomeen laitteita on saatu sotasaaliina. Tiedossani on ainakin yksi tällainen laite kuvassa esitetyn lisäksi.

Laite on ollut operatiivisessa käytössä jo ainakin 1940.

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Kuva:OH1KW

Muokattu: 5.11.2015

Jatkosota

  Alkuun

Radiolaite

P-

 VRFK (A,B,C)  "Raili"

Kenttäradio Lähetinvastaanotin

C-radio

ASA- radio

Kaksikanavainen puhe- ja sähkötyskäyttöön tarkoitettu kenttäradio. Kaksikanavaisuudella tarkoitettiin, että sekä vastaanotin että lähetin ovat täysin erilliset ja voivat toimia kumpikin omilla taajuuksillaan. Putket 1,4 V paristoputkia. Lähettimessä: Dl 21 ohjain, DLL21 pääteaste ja DLL 21 modulaattori. Vastaanotin 6-putkinen super, jossa putket: DF 22 suurjaksovahvistin, DK 21 sekoitin, DF 22 välijaksovahvistin, DF 22 apuvärähtelijä, DBC 21 ilmaisin ja ensimmäinen vahvistin sekä DF 22 päätevahvistin.   Ulostuloteho noin 1,5 W puheella ja 1,8 W sähkötyksellä. Taajuusalue lähettimessä 3000-6000 Kj/s (100 - 50 m) ja vastaanottimessa 2950- 6050 kj/s (103 - 49,6 m). Virtalähteenä hehkuille 2 kpl 1,5 V puhelinparia VSBM (P-4-7a) ja anodeille joko 3 kpl P-4-60 tai 2 kpl P-4-90 sarjaan kytkettynä. Antenni 12 m pitkä heittoantenni tai vaihtoehtoisesti 2 x 12 m viiksiantenni. Vastapaino 2 x 5 m. Painot: koneistolaatikko 18,3 kg ja paristolaatikko 15,9 kg.  
Laitteen etulevyyn oli sijoitettu kello, joka anastamisen vaikeuttamiseksi oli kiinnitetty erikoisruuvein sekä juotetuin vastamutterein. Kellot on kuitenkin ilmeisesti evakuoitu parempaan talteen, koska yhdessäkään laitteessa en ole sellaista nähnyt.
Laite oli varsin kömpelö ja raskas, josta syystä se sai nimestään väännetyn lisämääreen "V..maisen Raskas Faneri Kotelo"

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: OH1KW

Muokattu: 

1942-

               Alkuun

Radiolaite

P- ?- ?

VRK

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

D-radio

ASA radio O.Y.

Komppaniaradion tarve muodostui sodan aikana ilmeiseksi, puuttuihan Suomen armeijalta kokonaan viestiväline komppanian ja pataljoonan väliseen,  komppanian sisäiseen ja  jalkaväen ja panssarivaunujen väliseen etulinjayhteydenpitoon. Radioyhteydet olivat tärkeitä liikkuvassa sodankäynnissä, jolloin lankayhteyksien käyttö ei tullut kysymykseen. Toki puutetta korvaamaan oli jouduttu käyttämään VRFK:ta, VRGK:ta ja VRKH:ta. Kuitenkaan mikään näistä kenttäradioista ei vastannut, hieman eri käyttöön suunniteltuina, todelliselle komppaniaradiolle asetettuja vaatimuksia.

En malta tässä kohdin olla lainaamatta Maavoimien Esikunnan selostetta "Sodan antamia kokemuksia viestitoiminnasta", jonka Maavoimien Esikuntapäällikkö eversti K.A. Tapola ja Viestikomentaja ev.luutn A.R. Saarmaa allekirjoittivat talvisodan päätyttyä 27.5.1940.

" Radioiden puute muodostui jokapäiväiseksi katkeran puheen ja johtoa syyttävän pohdinnan aiheeksi. Käytettävissä ollut pieni radiomäärä oli laatuun ja tyyppien monilukuisuuteen nähden mahdollisimman kirjava. Tästä aiheutui radioverkkojen järjestelyille usein suuria vaikeuksia. Ne harvat radioyhteydet jotka monien sovittelujen, aaltojärjestelyjen jne. avulla saatiin järjestetyiksi toimivat yleensä hyvin. Nämä radioyhteydet olivat pääasiallisesti radiosähkötysyhteyksiä, josta syystä - salakirjoittamiseen ja tulkitsemisen aiheuttamien vaikeuksien tähden - niiden käyttö oli yleensä varsin vähäistä, vain muutamissa verkoissa aika-ajoin vilkasta.

Johtoportaiden mielenkiinto oli kohdistunut ennen kaikkea pieniin etulinjoille sopiviin puheradioihin, jotka, jos sellaisia olisi ollut, olisivat monissa tilanteissa tehneet suuria palveluksia. Ne muutamat kokeiluradiot sekä viholliselta otetut pienityyppiset radiot, jotka joutuivat käyttöön etulinjan pataljoona-, komppania-, korsu- ja tulenjohtoradioina, aiheuttivat, kokeilujen usein epäonnistuessa, pahan pettymyksen mutta radioiden toimiessa suurta tyydytystä ja pyyntöjä samanlaisten, mutta parempien hankkimiseksi. Nämä pyynnöt olivatkin oikeutettuja, sillä etulinjan kiivaassa tulessa on pienikokoinen ja etulinjan vaikeita olosuhteita varten rakennettu puheradio ainoa todella toimiva viestiväline."

ASA radiotehdas sai loppuvuodesta 1943  Päämajan Viestiosastolta toimeksiannon valmistaa nopealla aikataululla Viestiosaston rakennusohjeen perusteella komppaniaradion mallikappaleen. Vaatimusmäärittelyssä edellytettiin mm. seuraavaa:

Radiota oli voitava käyttää liikkeellä olevan miehen selässä, paikoillaan oltaessa maastossa ja korsussa. Lisäksi kaikki etulinjaolosuhteet oli huomioitava rakenteen mekaanisen- ja säänkestävyyden suhteen. Edelleen radion vaatimusmäärittelyn mukaisesti sen oli oltava yksikanavainen (tarkoittaa sitä, että lähettimen ja vastaanottimen taajuus säätyy samasta VFO:sta, eikä niin kuin esim. VRFK:ssa, jossa molemmat voidaan virittää erikseen). Liikkeellä oltaessa laite käyttää sisällä olevia paristoja sekä tankoantennia ja radion ohjaus hoidettaisiin vyöhön asennettavasta ohjausrasiasta niin, että radion kansi voisi olla liikuttaessa suljettuna.  Ohjausrasia sisältäisi otto-antokytkimen, äänenvoimakkuussäädön ja kuulupuhelimen tai kuuloke- kurkkumikrofoniyhdistelmän  pistokoskettimen. Kiinteässä käytössä käyttöjännitteet saataisiin erillisestä paristolaatikosta ja antennina käytettäisiin normaalia lanka-antennia. Paristolaatikossa olisi tilaa myös heittoantenneille ja vastapainoille, varaputkille, työkaluille ja kuulokkeelle tai kuuloke- kurkkumikrofoniyhdistelmälle. Muita vaatimuksia olivat:

Lähetyslajit: puhe (A3) ja sähkötysmahdollisuus (A1). Lähettimen putket: ohjain DL 21, vahvistin DLL 21, modulaattori DLL 21, jaksolukualue 2500 - 5000 kj/s, ulostuloteho 0,4W ja tehokäytössä 1,3 W. Vastaanotin: suurjaksovahvistin DF 22, sekoittaja DK 21, välijaksovahvistin DF 22, ilmaisin ja apuvärähtelijä DF 22 ja päätevahvistin. Herkkyys 2 uV. Virrankulutus: A1 ja A3 hehku 1,5 V 250 mA ja anodi 120 V 8 mA. Laitteessa oli lisäksi paristokytkin, jolla voitiin kytkeä hehkuparit niiden varaustilanteesta riippuen rinnan tai sarjaan. Vaatimusmäärittelyn mukaisesti laitteen paino oli saatava mahdollisimman pieneksi eikä se saanut ylittää 15 kg. Rakenteessa oli painon säästämiseksi käytettävä alumiinia ja vaneria. Lisäksi osien oli oltava mahdollisimman paljon samoja kuin aikaisemmin tehdyissä kenttäradioissa kuten VRFK, VRKH ja VRGK. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että komppaniaradiosta haluttiin kehittää samanaikaisesti myös ULA-versio, jonka taajuusalue oli 29,8 - 38,2 MHz. 

Mallikappale tutkittiin 9.1.1944 pidetyssä kokouksessa, johon osallistuivat tehtaan edustajana ins. A Backström ja insmaj. J Pohjanpalo sekä inskapt. K.S Sainio Viestiosasto II:sta. Kokouksessa todettiin mallikappaleen olevan liian suuren ja painavan ja edellytettiin useita rakennemuutoksia koon ja painon pienentämiseksi. Joitakin aikoja tämän jälkeen Päämajan Viestiosasto tilasi ASA:lta  noin 15 kpl mallisarjan, jotka jaettiin taistelujoukkojen testattaviksi. Testausvaiheen jälkeen pidettiin kokous Yleisradion työpajalla Helsingissä 19.7.1944, johon oli kutsuttu joukko testausta suorittaneita viestiupseereita. Todettiin mm. seuraavaa: Laitteita oli kärrykuljetuksissa vikaantunut ja runko oli todettu heikoksi alumiinin pisteuuttauksen petettyä. Yhteysvälit olivat useissa tapauksissa osoittautuneet odotettua lyhyimmiksi. Asteikoissa oli todettu kalibrointivirheitä. Yhteyksien pituudet tankoantennia käytettäessä olivat olleet vain 2 - 4 km luokkaa. Vastaanotin oli epäherkkä. Kokemusten perusteella erillisestä kauko-ohjausrasiasta luovuttaisiin, mutta laitteeseen olisi kuitenkin varattava mahdollisuus päästä marssikäytössä säätämään viritys- ja voimakkuussäätimiä kanteen sijoitetun avattavan luukun kautta ja anto-ottokytkin olisi sijoitettava kuulopuhelimen varteen. Kokemuksista saaduista muutostarpeista johtuen katsottiin tarpeelliseksi uuden mekaanisen mallin kiireellinen kokoonpano. Sähköisen rakenteen sen sijaan katsottiin olevat jo tyydyttävästi ratkaistu malliradiossa.
Seuraava katselmus pidettiin 1.9.1944 Viestiosasto 1.:ssä. Neuvottelussa keskityttiin lähinnä rakenteellisten seikkojen tarkasteluun. Parannus- ja muutosehdotuksia tehtiin neljätoista. Samalla todettiin, että mikäli K-radiota halutaan saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti, keskitytään vain lyhytaaltomallin valmistukseen, jonka sähköistä rakennetta voitiin pitää ratkaistuna. Kuitenkin olisi ultra-aaltomallin kehittämistä edelleen voimaperäisesti jatkettava, jotta sen sähköinen rakenne tulisi myös selvitettyä.

Sodan loppuminen 4.9.1944 lopetti myös K-radion kehittelytyön. Arvioitaessa mallin elinvoimaisuutta, voidaan todeta sen edustaneen aikakautensa suunnittelua ilman suurempia teknisiä oivalluksia ja uutuuksia. Näkyvintä siinä oli yritys pienentää kokoa ja painoa niin, että  liikkuvuus olisi parantunut. Laite oli käytöltään kuitenkin edelleen varsin monimutkainen ja olisi vaatinut käyttäjäkseen ammattitaitoisen viestimiehen. Näiden ominaisuuksien perusteella ei sillä  siten vieläkään olisi ollut ainesta todelliseksi komppaniaradioksi. Toisaalta on muistettava, että radio rakennettiin erittäin vaikeiden olosuhteiden vallitessa aivan sodan loppupuolella, kun materiaalipula oli huutava ja kaikenlaisten radiotarvikkeiden ja materiaalien saanti oli todella vaikeaa. 

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1944-

    Alkuun

Radiolaite

P-

VMXEN

Mittaslaite/RF-gen

Hellberg

Taajuusalue 100 kj/s - 30 Mj/s, kuudessa eri alueessa. Taajuusalueen valinta alhaalla keskellä olevasta valitsimesta. Yksinkertainen osoitinasteikko. Kiteen käyttömahdollisuus kymmenelle kiteelle. Paristo ja verkkokäyttöinen.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

Jatkosota

Radiolaite

P-

VRLK , (A ja B) "Veera", 
(mallit 852 ja 823)

Vastaanotin

ASA radio O.Y.

Super-liikennevastaanotin sähkötys ja puhevastaanottoon,  taajuusalue 1480 - 20200 kj/s (201- 14 m), jaettuna neljään aaltoalueeseen (merkittiin A, B, C ja D) ja 233 - 570 kHz (E) (1288 - 526 m, jossain muissa lähteissä 1500 m - 450 m). Edellä mainittujen lisäksi saatiin kuunneltua myös kiinteästi viritettyä Lahden yleisradioaseman jaksoa 166 kHz. Verkko- ja paristokäyttö. Malli 852 (VRLKA) sijoitettuna kahteen laatikkoon, joista toisessa varsinainen vastaanotin ja toisessa kovaääninen, virtalähdeosat sekä paristot. Mallissa 853  oli virtalähdeosa rakennettu laitteen sisään
Putket: EF 9 suurjaksovahvistin, ECH 3 sekoitin, EF 9 värähtelyputki,  2 kpl EF 9 1. ja 2. välijaksoputki, EBC 3 ilmaisu- ja pientaajuusputki, EF 9 apuvärähtelyputki, EL 2 päätevahvistusputki ja AZ 1 tasasuuntaajaputki. 

Laite oli pitkälti kopio amerikkalaisesta National NC-100 vastaanottimesta. 
Arkistolähteistä löytyi 10.5.1943 Lautkarin ja Jalanderin allekirjoittama  vertailuraportti, jossa VRLK arvioitiin kuitenkin paremmaksi kuin NC-100 vastaanotin. Pääsyy paremmuuteen oli VRLK:n edullisempi aaltoalue. Toisaalta National vastaanottimessa oli aito kidefiltteri, jollaista suomalaiset eivät sodanaikana kyenneet materiaalipulasta johtuen valmistamaan.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1941-

                Alkuun

Radiolaite

P-

National 
NC-100 X(A)

Vastaanotin

National

Kuvan radiolaitteet ovat  amerikkalaisia National liikennevastaanottimia, joita mm Reino Hallamaa hankki Suomen radiotiedustelun tarpeisiin 1936. Niillä korvattiin käytössä olleet C-radiot. 1941 siirryttiin yleisimmin tyyppiin NC-100XA, joista ensimmäiset oli saatu jo vuoden 1940 puolella. Välirauhan aikana 1940 suomalaiset saivat ostettua Ruotsista noin 100 kpl NC-100XA vastaanottimia, joita he olivat hankkineet Hallamaan suosituksesta FRA: (Försvarsväsendets Radioanstalt) tarpeisiin. Radiot olivat Hallamaan muistelmien mukaan tuon ajan parhaita.

Nationalin mallimerkinnöistä: National NC-100 sarjan laitteet oli varustettu numeroasteikolla ja numeroa vastaava taajuus oli etsittävä taulukosta. National-100A:ssa oli suoraan luettava asteikko. Mikäli mallimerkinnässä oli kirjain "X", oli laite varustettu kidevälitaajuusfiltterillä. Hallamaan vuonna 1936 hankkimat radiot ovat olleet vanhempaa numeroasteikolla varustettua mallia.

National vastanottimista on hyvä Väinö K. Lehtorannan kirjoittama artikkeli Suomen Radiohistoriallisen seuran jäsenlehdessä 2/2002 s.9-12.

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

1936-

                Alkuun

Radiolaite

P-

Korsuradio

Yleisradiovastaanotin

Helvar

Korsu-radiota käytettiin nimensä joukkojen viihdytystarpeisiin. Siinä oli 120 V anodiparisto ja 1,5 V:n hehkupari. Kanteen oli maalattu shakkilauta.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva:

Muokattu: 

Jatkosota

              Alkuun

Radiolaite

P-

Korsuradio Hellberg

Yleisradiovastaanotin

Hellberg

Myös Hellbergin radiotehtaalla oli oma korsuradiomallinsa. Se oli 6-piirinen, 4-putkinen supervastaanotin. Aaltoalueet olivat kolmella alueella 14-50 m, 195-650 m ja 650-2000 m. Putket DK21, DF21, DAC21 ja DL21. Anodiparisto 90-120 V, hehkupari 1,5 V tai 2 V:n akku, asteikkovalolle erillinen 4,5 V:n litteä taskulampun paristo.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: OH1KW

Muokattu: 

Jatkosota

               Alkuun

Radiolaite

P-

Korsuradio FENNO Kenttä-Pohjola

Yleisradiovastaanotin

Fenno

Kenttä-Pohjola oli suomalaisen Fenno-radiotehtaan näkemys korsuradiosta. Se oli koteloitu yksinkertaiseen, jopa karun näköiseen, vihreäksi maalattuun vanerikoteloon. Radiota valmistettiin hieman erilaisissa variaatioissa mm. eräistä malleista puuttui kokonaan asteikkovalaistus, kun taas joissain malleissa kuten kuvan radiossa, se voitiin sytyttää etulevyssä olevalla painonapilla. Radiossa oli 6-piirinen, neliputkinen supervastaanotin. Putkina DK21, DF21, DAC21 ja DL21. Anodiparistona oli 120 V paristo ja hehkuja syötti 1,4 V kuivapari tai 2 V akku. Jos radiossa oli asteikkovalo, sitä syötti erillinen 4,5 V litteä taskulampunparisto. Kaiken kaikkiaan ominaisuuksiltaan laite vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin edellä esitelty Hellbergin korsuradio.

Laitteessa oli kolme aaltoaluetta: pitkät, keskipitkät ja lyhyet.

Radion alkuperäisen käyttöohjeen näet tästä linkistä.

Valmistusmaa: Suomi

Kuva: OH1KW

Muokattu: 9.1.2009

Jatkosota

Radion omistaja OH6EA

               Alkuun

Radiolaite

5 A K

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Kuva:

Muokattu: 

1939-

Sotasaalisradio

Radiolaite

RPU

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Kuva:

Muokattu: 

1939-

Sotasaalisradio

Radiolaite

RP

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

Telefungenin valmistama kenttäradio.

Radiosta ei tällä hetkellä allekirjoittaneella ole lähempiä tietoja.

Valmistusmaa: Venäjä

Kuva:

Muokattu: 

1939-

             Alkuun

Radiolaite

6 p K
VRGZ

Kenttäradio
Lähetinvastaanotin

Tämä neuvostoliittolainen 6PK kenttäradio kehitettiin 30-luvun alkupuolella. Sen toiminta-alue oli 3750 - 4500 kj/s eli  67 - 80 m. Radiolla voitiin lähettää puhetta noin 20 km ja sähkötystä noin 30 km etäisyydelle. Anodijännite  160 V ja hehkujännite 5 V. Laitteen lähetinosassa oli neljä putkea ja vastaanottimessa viisi. Vastaanotin on toimintatavaltaan yksipiirinen suora. Antennista katsoen ensimmäisenä oli viritettävällä antennipiirillä varustettu suurtaajuusaste. Seuraavana on virityspiiri ja ilmaisin ja sen jälkeen pientaajuusesiaste ja pientaajuuspääteaste. Vastaanotin oli varustettu induktiivisella takaisinkytkennällä, joka paransi oleellisesti vastaanottoherkkyyttä.

Lähetin koostui säädettävästä oskillaattorista, suurtaajuusvahvistimesta ja modulaattorista. Lähettimessä oli myös kiteen käyttömahdollisuus. Puhe moduloitiin yhdellä putkella. Yliheitintä kiertämällä voitiin tarkistaa etulevyn mittarista anodi- ja hehkujännitteen suuruus, sekä lähettimen ulostulo. Viimemainittua mitattaessa otettiin ulostulolosta näyte pienellä muuntajalla ja tasasuunnattiin triodilla. Lähettimen ulostuloteho noin 1 W. Antennin vaihtorelettä ei ollut vaan antenni vaihdettiin lähetyksen jälkeen vastaanottimelle yliheittimellä. Laitteelle oli myös verkkolaite, jolla voitiin tuottaa tarvittavat jännitteet. 

Antennina käytettiin  15 m pituista lanka-antennia, jonka toinen pää nostettiin 5 m korkeuteen aseman mukana seuraavilla, harustettavilla teleskooppiputkilla ja 15 m vastapainoa, joka vedettiin metrin korkeudelle maasta vastakkaiseen suuntaan. Toisena vaihtoehtona voitiin käyttää antennia, jossa säteilylanka kohosi toisesta päästään viiden metrin korkeudelle ja vastapainolanka kulki sen alapuolella metrin korkeudella. Eri tavoin sijoitetulla antenneilla oli jonkin verran vaikutusta antennin säteilykuvioon.              

Radion varustukseen kuului kahdet kuulokkeet ja hiilimikrofoni sekä sähkötysavain.
Radioita saatiin venäläisiltä sotasaaliina ilmeisesti useita kymmeniä.

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Kuva: SA-kuva

Muokattu: 

1934 -

Sotasaalisradio

             Alkuun

Radiolaite

BC-611
SCR-536

VRKWA "Kaisa"

Käsiradio
Lähetinvastaanotin

Komp-joukkue, tykistö, krh

Sodan jälkeen USA:n ylijäämävarastoista  ostettiin suurehko määrä "Handie-Talkie" radioita. Niissä lähetin ja vastaanotin oli sijoitettu samaan alumiinikoteloon, jonka yhdellä sivulla oli mikrofoni ja kuuloke siten kiinnitettyinä, että se muistutti kookasta puhelinluuria. Antenni oli ulosvedettävä tankoantenni ja laitteen sivussa oli pituudeltaan säädettävä kantohihna. Radio painoi ilman paristoja 1,65 kg ja paristoineen 2,4 kg. Anodipariston jännite oli 103,5 V ja hehkuparin 1,5 V. Laitteessa voitiin käyttää myös kotimaista VSB120B paristoa kytkettynä 100 V antojännitteelle ja 1,5 V VSBM hehkuparia. Nämä eivät kuitenkaan sopineet laitteen sisään, vaan niitä varten oli radio varustettava jatkojohdoilla ja paristot sijoitettava erilliseen laukkuun.

Taajuusalue: pistekanava alueella 3600 - 6000 kj/s, vain yksi kidetaajuus
Lähetysteho puheella: 0,25 W
Kantama: noin 1 km

Kuvassa näkyvä "sarvi" laitteen päällä on teleskooppiantennin suoja, joka kierrettiin  antennin ulosvetoa varten irti ja kierrettiin vieressä olevaan pitimeen. Antenni ulosvedettynä oli noin metrin mittainen.

Laite oli suurvallan näkemys komppaniaradiosta. Se oli miniatyrisoitu aikansa huipputuote. Vrt. edellä oleva selostus suomalaisesta komppaniaradiosta.

Valmistusmaa:USA

Kuva:

Muokattu: 14.5.2016

noin 1940 -

                           Alkuun

Hakkapeliitta-lehti kirjoitti toukokuun 2. päivänä  päivätyssä numerossaan 18/1939 seuraavaa: 

" Rautatieläiset ovat ryhtyneet maanpuolustuskeräykseen tarkoituksella hankkia kenttäradioita sodanaikaisen rautatieliikenteen hoitoa varten. Keräystä on suoritettu pääasiallisesti rautatieläisten omassa keskuudessa, ja se on onnistunut odottamattoman hyvin. Äskettäin oli keräystoimikunnalla kokous Helsingissä, jolloin todettiin tähän mennessä saadun kokoon jo yli neljännesmiljoona markkaa. Tämä summa vastaa suunnilleen kymmenen kenttäradioaseman hintaa. Rautatieläiset jatkavat keräystään vielä tämän kuun aikana, ja arvioidaan lopputulokseksi päästävän yli puoleen miljoonaan markkaan. Tällä rautatieläisten vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä tullaan siten luomaan sotilaallisesti katsoen merkityksellinen viestiverkosto."

Talvisodan alkaessa 30.11.1939 ensimmäinen kymmenen kappaleen sarja  tilattiin Helvarin radiotehtaalta. Toimitusaika oli ennätyksellisen lyhyt, ainoastaan 4 - 5 viikkoa, joten Talvisotaan ne ehtivät juuri ja juuri.
Radion tyyppi ei ilmene Hakkapeliitan artikkelista, mutta voidaan kuitenkin arvella niiden olevan HF-taajuuksilla toimivia C-radioita.

 Päämajan rautatieosaston radiojoukkue käytti radioita  myöhemmin myös jatkosodassa. Ilmeisesti keräys oli onnistunut kokonaisuudessaan hyvin, koska asemien määrän tiedetään olleen 17 kpl kaukaisempien sijaitessa aina Äänislinnassa ja Karhunmäessä asti. Radioita käytettiin yleensä sähkötysliikenteessä. Sodan loppuvaiheessa niiden käytöllä oli suuri merkitys rautatieliikenteen ylläpidossa, koska sotatoimialueilla puhelin yhteydet vioittuivat pommitusten ja tykistötulen vaikutuksesta herkästi.

Kuvan laite on Helvar Oy:n valmistamia rautatieradio LAK-01/001. Sitä on valmistettu Helvarin tehtaalla todennäköisesti jatkosodan loppupuolella. Tarkkaa ajankohtaa ei ole tiedossani. 

Asemaan kuuluu kaksi vanerilaatikkoa, joista toinen radiota ja toinen paristoja varten. Laitteen asteikko on jaettu 30 - 40, joten numerot osoittavat suoraan toimintataajuuden. Lähetin ja vastaanotin voidaan virittää erikseen. Laitteen putket ovat seuraavat: lähettimessä 3 kpl DLL21 ja vastaanottimessa 3 kpl DF22. 

Laitteessa on piiska-antenni, jonka "jalka" on sijoitettu laatikon päälle ja radiossa on mahdollisuus käyttää myös dipoli-antennia. Radiolla lähetetään puhetta (A3) käyttämällä puhelimen luuria kuuloke-mikrofonina. Lisäksi laitteen etulevyssä on painike, jolla voitiin tarvittaessa lähettää sovittuja sähkötysmerkkejä. Laitteen tyyppikilvessä on merkinnät: Helvar Oy, Tyyppi LAK-1/001, valm. No 002.

Laitteen kupeessa on vielä jäljellä hieman nuhraantunut lähetelappu, jossa lukee: Lähettäjä Sotilasto. m(?)y...? (repeytynyt). Raut hall.(?) to.... Helsinki. Vastaanottaja: VR Sähköpaja (epäselvä), Riihimäki. 4 kollia. Ilmeisesti lähetykseen oli kuulunut kaksi asemaa ehkä sarjan ensimmäiset eli numerot 1 ja 2. 

Radio on kuitenkin hyvin harvinainen, koska valmistusmäärä jäi pieneksi. On luultavaa, että Helvar Oy valmisti radioista vain pienehkön sarjan, ennen sodan loppumista. On myös mahdollista, että radio on Helvarin vastaus alla olevaan Päämajan viestiosaston tarjouspyyntöön valmistaa UL-aaltoista komppaniaradiota.

Laite oli myytävänä VR:n Sähköteknillisen yhdistyksen huutokaupassa 2005. Sen huusi omakseen Ilmari Nikander. Huutokauppatilaisuudessa sen historiasta oli tiedetty seuraavaa: " Jatkosodan aikana saatiin radiokalustoa omalle radiojoukkueelle. Sodan loppuvaiheessa niillä hoidettiin junalähetystä Viipurin seudulla, kun puhelinlinjoja ei ehditty korjata..."

Radiota on käytetty sodan jälkeen myös veturiradiona, mutta sen osoittauduttua epäkäytännölliseksi, sen käytöstä luovuttiin. Mainittakoon, että laitesarjan ensimmäinen eli Nro 001 on nähtävillä Hyvinkään Rautatiemuseossa.

Radiolaite

Komppaniaradio,
ULA

Päämajan Viestiosasto III esitti 13.3.1944 päivätyllä asiakirjalla Nro: 182 kotimaisille toimittajille tarjouspyynnön valmistaa 2-10 kpl  UL-aaltoista komppaniaradio muunnosta. Samassa asiakirjassa oli  myös laitteen teknillinen eritelmä. Sen mukaan UL-aaltoisen muunnoksen piti rakenteellisesti ja osiltaan olla mahdollisimman saman kaltainen HF-taajuuksilla toimivan komppaniaradion kanssa. Antennilaitteista mainittiin, että liikkeellä oltaessa käytettäisiin koneistolaatikkoon kiinnitettyä, likimain neljännesaallon (n. 2 m) pituista alumiiniputkista koottua tankoantennia. Kiinteässä käytössäkin olisi käytettävä mahdollisuuksien mukaan tankoantennia, mutta lisäksi oli varattava mahdollisuus voida käyttää myös syöttöjohdolla varustettua dipoli-antennia. Dipolissa tankoantenni toimi sen toisena haarana. Tankoantennia säilytettäisiin koneistolaatikossa, syöttöjohtoa ja toista dipolin haaraa paristolaatikossa. Radion lähettimen taajuusalueeksi määrättiin noin 30 - 28 Mj/s, jotta sillä voitaisiin pitää yhteyttä myös ´Kukkopilliin´  (P-12-12u), jonka taajuusalue oli 33 - 43 Mj/s. Ulostulotehon piti olla noin 0,4 W tai mieluummin suurempi. Viestiosaston määritelmän mukaan lähetintä piti ohjata DL 21 tai DLL21 putkella ja myös vahvistimena käytettiin DLL21 putkea. Modulaattorina, joka oli tavalliseen tapaan B-luokan modulaattori, käytettäisiin niin ikään DLL21 putkea. Super-vastaanottimen taajuusalueen tuli olla hieman suuremman eli 29,8 - 38,2 Mj/s. 

Valmistusmaa: Suomi

              Alkuun

Radiolaite

Hellscreiber

Kenttäkaukokirjoitin

Hellschreiber kenttäkaukokirjoittimen kehitti Rudolf Hell Saksassa 30-luvun alkupuolella. Kenttäkelpoisena ja varsin yksinkertaisena viestivälineenä sen käyttö yleistyi nopeasti. Laitetta käytettiin sekä puhelimeen että radioon kytkettynä.

Tarkemman selostuksen kuvineen Hellschreiberista saat tästä linkistä.

Valmistusmaa: Saksa

Kuva:OH1KW

Muokattu: 

Jatkosota

  Alkuun

Pienen pieni RV12P2000 putki

Vastaanottimessa on käytetty peräti 10 kpl saksalaisia RV12P2000 putkea. Putki on hyvin erikoinen sikäli, että se on vain peukalonpään kokoinen ja se on sijoitettu kokonaan bakeliittisen kannan sisään. Myös putken kontaktinastat ovat erikoisella tavalla ulospäin. On selvää, että rakenteessa pyrittiin eliminoimaan lentokoneille ominaiset kiihtyvyysrasitukset ja tärinät.

Laitteiden taajuusalue oli 36 -55 mj/s ja välijaksoluku 3200 kj/s. Lähetelajeina oli sekä AM että CW.  Virtalähdeosaa voitiin käyttää erilaisilla vaihtojännitteillä 110 -240 V tai 12 V akkuparistolla ja muuttajalla. (moottori generaattori) Vastaanottimen virrankulutus oli verkkokäytössä noin 40 VA ja paristokäytössä noin 39 W. Tarkistuslaitteessa oli lisäksi yksi RV12P2000 putki ja kide 3 mj/s. Vastaanottimesta oli mahdollista syöttää kovaäänisestä tuleva informaatio liitäntälaitteen kautta myös puhelinlinjaan. Laitteiden runko oli alumiinia ja lisärakenteet rautapeltiä.

Kuten tiedetään, sodan lopulla materiaalipula oli huutava ja kaikenlaisten osien saanti oli vaikeaa. Radiossa onkin käytetty mm. FuG-lentokoneradioiden varaosia.  
Radiot ovat nähtävillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa mutta myös panssarimuseossa on ollut esillä vastaavat laitteet, joten niiden käyttöä on kokeiltu myös panssarivaunuissa. 

Sodan jälkeen vuodesta 1946 eteenpäin niitä kerrotaan käytetyn myös poliisiautoissa radiopuhelimina.

Lennätinlaite

ELJOT

Eljot-lennätin kytkettiin puhelinjohtimiin muuntajan avulla. Tasajännitteen vähäistä muutosta oli vaikea havaita linjoissa ja niinpä Eljotia pidettiin luotettavana ja vaikeasti havaittavana viestivälineenä. Yhteysväli oli satoja kilometrejä. Eljot-yhteydet kytkettiin puhelinkeskusten ohi. Laitetta voitiin käyttää saman aikaisesti puheluliikenteen kanssa.

Eljotin esikuvana lienee ollut ensimmäisen maailmansodan aikuinen, englantilaisen  kapteeni A.C. Fullerin kehittämä ns. Fullerphone vuodelta 1915. Avainta painettaessa puhelinlinjaan kytkeytyi hyvin heikko tasajännite. Luettava signaali voitiin tuottaa vain 0,5 mikroampeerin suuruisella virralla. Morsesähkötyksen vauhdissa vaihtelevaa pientä tasajännitteen muutosta ei korva kykene  kuulemaan. Äänitaajuiseksi vaihteluksi se moduloitiin kummassakin päässä ns. "interrupterilla" eli katkojalla, jolloin saatiin kuulokkeisiin 550 Hz:n kelojen ja kondensaattorien pehmentämä äänitaajuinen vaihtojännite. Sähkötysnopeus oli maksimissaan noin 20 sanaa minuutissa. Laitetta kehitettiin myöhemmin edelleen herkemmäksi ja helpommin säädettäväksi (Mark IV). Myös Mark V ja VI kehitettiin. Niiden ominaisuudet olivat aikaisempien kaltaisia, mutta komponentit olivat paremmin trooppisiin olosuhteisiin tarkoitettuja. Myös italialaiset kopioivat Fullerphonen käyttöönsä 30-luvun alkupuolella.

Laite oli laajasti käytössä toisen maailmansodan aikana Englannin lisäksi mm. Tyynellämerellä ja Australiassa sekä Uudessa Guineassa. A.C. Fuller palkittiin Englannissa ansioistaan mm. prinsessa Maryn mitalilla.

Kuva:OH1KW

Muokattu: 27.09.2008

Jatkosota

              Alkuun

Ilmavoimien sodan aikana käyttämiä ULA-radiolaitteita

Luettelo

VYHI
VYTE
VRKWA
VRKHA
VRKTA
VRLWF

Ri 537 Morane Saulnierin leko-radio, TX taajuus 40 - 67 MHz, RX 38 -67 MHz. Määrä 122/138 kpl
FUG 16, taajuusalue 38 - 43 MHz, Määrä 39 kpl.
HT-9, lähetin taajuusalue 30 - 60 MHz. Määrä 5 kpl.
Helvarin ULA, Lähettimen taajuusalue 35 - 68 MHz, vastaanotin 35 - 55 MHz. Määrä 5/10 kpl
Aga-Baltig, lähettimen ja vastaanottimen taajuusalue 33 -44 MHz, Määrä 5 kpl.
Liikennevastaanotin 25 - 67 MHz.Skyrider s5-10. Määrä 10 kpl.

Ilmavoimien sodan aikana käyttämiä LEKO-radiota

Luettelo

Ilmavoimien sodan aikana käyttämiä maaradiolaitteita

Luettelo

Muokattu:27.9.2008

  Alkuun